Author Archives: LegalAdmin

“Miksei se maksa?” …eli asiaa elatusavusta

vauva

Me oltiin sovittu, että se maksaa 200 euroa mun tilille ja sitten me maksetaan nää lätkämaksut puoliksi. Ja se maksaa vielä Aten puhelinmaksut, ne ei kyllä ole kuin 20 euroa kuussa, mutta silti. Nyt se ei enää suostu laittamaan mulle sitä 200 euroa, kun se menee kuulemma mun omiin menoihin, eikä se eron jälkeen nyt haluakaan maksaa mun asumisesta tässä uudessa kämpässä mitään. Ei kuulemma kuulu sille. Miksei se maksa, vaikka ollaan sovittu? Se laittoi mulle siitä sähköpostilla ihan sen, mitä oltiin sovittu. Nyt se sanoo, että mun kuuluu maksaa, kun olen nyt “lähivanhempi”, ja kulut kuuluu mulle. Mun mielestä sen pitäis maksaa puolet ainakin Aten lätkästä ja iltapäiväkerhosta, fifty-fifty, niin olis reilua kaikille. ”

Näitä kyselyitä saamme lähes päivittäin. Vanhemmat eivät tiedä mitä kaikkea lapsen elatukseen kuuluu, miten elatusavun määrä lasketaan tai miten toinen saadaan osallistumaan lapsen kustannuksiin. Helposti oletetaan, että jos toinen maksaa puolet, “fifty-fifty”, vaikkapa tarhasta ja vaatteista, niin se riittää. Näin ei ole. Tai kerätään pitkiä excel-taulukoita ja kuitteja siitä, mitä kukakin on maksanut ja kuka on velkaa kenellekin. Huoh, miten työlästä ja helposti riitaisaa.

Excel-taulukoista ja kuittikaupasta pääsee kuitenkin helposti eroon sopimalla riittävistä elatusmaksuista, joiden tulee huomioida molempien vanhempien taloudellinen kyky osallistua lapsen elatukseen. Jos elatusmaksuista ei päästä sovintoon, on lapsella oikeus omissa nimissään (huoltaja edustajanaan ja avustajan apunaan) saattaa elatusapusaatavansa oikeuden ratkaistavaksi. Elatusapu on siis lapsen saatavaa, lapsen oikeus, josta ei voida lapsen puolesta luopua tai sopia lapsen edun vastaisesti, ja jota oikeutta lapsi saa itse omissa nimissään hakea.

Laki lapsen elatuksesta lähtee siitä, että “Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.” (1 §) Se, mitä laissa tarkoitetaan “riittävällä” on aina tapauskohtaisesti ratkaistava.

Lapsen elatuksesta voidaan tehdä sopimus, joka vahvistetaan yleensä lastenvalvojalla. Viranomaisen vahvistaman sopimuksen nojalla elatusmaksu on suoraan ulosottokelpoinen, jos maksaja ei sitä maksa. Vastaavaa vaikutusta ei ole lapsen vanhempien keskenään tekemällä sopimuksella, jota ei ole vahvistettu. Sen sijaan vahvistettu sopimus vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.

Kun lapsen elatusmaksuista on sovittu tai tuomioistuin niistä päättänyt, etävanhempi maksaa kuukausittaisen elatusmaksun ja lähivanhempi maksaa lapsen menot. Lähivanhempi ei tällöin enää voi vaatia etävanhempaa maksamaan puolia vaikkapa lapselle ostettavasta uudesta koulurepusta tai luistimista. Tästä syystä elatusmaksut kannattaa sopia tarpeeksi suuriksi ja vähintään riittäviksi.

Jos elatusvelvollisella, eli sillä, jolta elatusapua haetaan, ei ole elatuskykyä (esim. pitkäaikaistyötön tai työkyvytön), on tärkeää, että puuttuva elatuskyky silti vahvistetaan tuomioistuimessa ja elatusmaksu vahvistetaan nollaan euroon. Tämä on nimittäin edellytys sille, että lapselle voi hakea elatustukea Kelasta. Vähävaraisen etävanhemman ei siis kannata vältellä asian ratkaisemista, sillä elatuskyvyn puuttumisen vahvistaminen on sekä lapsen että etävanhemman etu: lapsi saa oikeuden hakea elatustukea Kelalta ja samaan aikaan etävanhemman ei voida väittää laiminlyövän elatusvelvollisuuttaan.

Elatustukea voi myös hakea ja saada mikäli vanhempi vahvistetusta sopimuksesta tai käräjäoikeuden päätöksestä huolimatta jättää sovitut/määrätyt elatusmaksut maksamatta. Näissä tilanteissa elatustuen myöntämisen jälkeen Kela ryhtyy perimään elatusapuja elatusvelvolliselta.

Elatusapu kannattaa pääsääntöisesti vahvistaa lapsen täysikään saakka, sillä elatusavun määrää voidaan myöhemmin muuttaa, jos vanhemmat yhdessä sopivat muutoksista taikka jos tuomioistuin olosuhteiden muuttumisen takia antaa asiasta uuden ratkaisun. Lain lapsen elatuksesta mukaan “Vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1–3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. ” (11 §)

Vanhemmat voivat sopia lapsen asioista, myös elatusmaksuista, lastenvalvojalla tai tuomioistuimen sovittelussa. Vielä oikeudenkäynninkin aikana osapuolet voivat sopia riitansa. Kokemuksemme mukaan sovinto on usein kestävämpi ratkaisu kuin pitkä ja raskas tuomioistuinprosessi. Kannattaa myös muistaa, että elatusmaksut ovat tarkoitettu lapsen elatukseen ja, mikäli sovintoon ei päästä, loppukädessä tuomioistun päättää asiasta lapsen edun mukaisesti.

Ota yhteyttä lakimiehiimme Marjaan p. 010 505 2652 tai Hannaan p. 010 505 2655 ja kartoitetaan tilanteesi.

“Pääsetkö tulemaan poliisiasemalle?”

pasila

Monille on tuttu Yhdysvaltalaisista tv-sarjoista pidätetyn “oikeus yhteen puheluun”.  Ei ole pitkäkään aika, kun minulta kysyttiin, että “soittaako teille koskaan kukaan sitä yhtä puhelua?”

Suomen ja Yhdysvaltain oikeusjärjestelmät – saati televisiosarjojen “todellisuus” – eroavat toisistaan monin tavoin ja ihan näin dramaattista yhden ainoan puhelun (vastattiin siihen tai ei) mahdollisuutta Suomessa ei tunneta. Toisinaan lakimies voi toki meilläkin saada puhelun poliisiasemalta. Tällöin saattaa olla kyse pyynnöstä saapua avustajaksi kuulemiseen esitutkinnassa.

Suomessa rikoksesta epäillyllä on oikeus jo esitutkinnassa käyttää valitsemaansa avustajaa. Kun henkilölle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, on hänelle viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan tästä oikeudesta ilmoitettava (Esitutkintalaki 16 §).

Myös muilla rikosasian asianosaisilla on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. (Esitutkintalaki 10 §).

Olin taannoin saanut myöhäisen iltalenkkini aikana viisi puhelua puhelimeeni. Vastaajaviesti paljasti kyseessä olevan asian, jossa asiakas tarvitsi avustajaa kuulemiseen Pasilan poliisiasemalle. Sovimme, että aloittaisimme varhain seuraavana aamuna.  Asiakkaamme sai oikeuksiensa mukaan valitsemansa avustajan paikalle. Seuraavasta aamupäivästä tuli pitkä ja raskas ja oli ehdottoman tärkeä asian laatu huomioiden, että avustaja paikalle oli kutsuttu.

Tiesitkö, että mikäli sinua kuullaan esitutkinnassa, ovat velvollisuutesi hyvin erilaiset riippuen siitä mikä asemasi prosessissa on? Rikosoikeudellisissa asioissa asiakkaat lähestyvät usein juristia vasta kun ovat saaneet käräjäoikeudelta haasteen tai asianomistajana kutsun saapua oikeuteen. Ehdottoman tärkeää olisi kuitenkin konsultoida rikosoikeusjuridiikan ammattilaista jo prosessin alkuvaiheessa.

Esitutkinnassa on esitutkintalain 7 luvun 6 § mukaan asianomistajalla eli rikoksen uhrilla totuudessapysymisvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että “Asianomistajan sekä tämän laillisen edustajan ja asiamiehen on pysyttävä totuudessa tehdessään selkoa tutkittavasta asiasta ja vastatessaan esitettyihin kysymyksiin.”

Rikoksesta epäillyllä sen sijaan on oikeus vaieta ja oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Esitutkintalaissa lain sanamuoto on “rikoksensa selvittämiseen”, mikä tuntuu hieman oudolta ottaen huomioon, että esitutkintalaissa nimenomaan epäillyn syyttömänä kohtelua painotetaan. Oikeammin olisi liene sanoa oikeus olla myötävaikuttamatta oman mahdollisen syyllisyytensä selvittämiseen sen rikoksen osalta, josta häntä epäillään.

Tämä oikeus olla myötävaikuttamatta “rikoksensa selvittämiseen” on myös nk.itsekriminalisointisuoja, joka koskee rikoksesta epäiltyä. Asia aiheuttaakin usein rikoksen uhrissa tunteen lain epäoikeudenmukaisuudesta kaiken muun hänen kokemansa kärsimyksen ohella.

Rikosprosessissa tulee kuitenkin muistaa, että jokaisella sen osapuolella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Ketään ei tule tuomita kesken käsittelyn ja rikoksesta epäiltyä kohdellaan syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Tämä nk.syyttömyysolettama tarkoittaakin juuri sitä, että rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuinprosessissa, jonka kulusta säädetään lain tasolla.

Itse syyttömyysolettamaa koskeva määräys sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.2 artiklaan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14.2 artiklaan. YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 § mukaan “Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.” Suomessa periaate on tuotu esiin muun muassa esitutkintalaissa, jonka 4 luvun 2 § mukaan “Rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä”.

Mitä vakavammasta rikoksesta on kyse, ympäristön suhtautuminen rikoksesta epäiltyyn saattaa muuttua jo esitutkintavaiheessa. Enkä viittaa tällä viranomaisiin, vaan epäillyn arkielämän lähipiiriin. Jos rikosepäily on lisäksi tullut epäillyn työyhteisön tietoon – vaikka ei siihen millään tavalla liittyisikään – voi sillä olla lamauttava vaikutus epäillyn koko arkielämään. Tietyissä median mielenkiinnon herättävissä rikostyypeissä “tuomiota” saatetaan jakaa iltapäivälehtien kautta jo ennen kuin asian oikeuskäsittelyä on päästy alkamaankaan.

Me täällä Legal Loungessa haluamme auttaa Sinua. Ota yhteyttä meihin jo ennen kuulemistasi esitutkinnassa, näin voimme varmistaa oikeuksiesi toteutumisen prosessin alusta saakka. Rikosoikeuspäivystysnumeromme päivystää kesälläkin numerossa 010 505 2655.

Perinnönjako – onko laiha sopu parempi kuin lihava riita?

Usein perinnönjaon hetkellä muutoin sopuisista sukulaisista saattaa kehkeytyä hyvinkin riitaisia. Soppaan työntävät lisäksi lusikkansa useat henkilöt, joiden ei kokkeina nimenomaisessa tilanteessa tulisi häärätä ollenkaan – esimerkiksi perillisten puolisot.

Jokaisella osapuolella on oma mielipiteensä siitä, miten perinnönjako tulisi toimittaa ja mitä omaisuudelle tulisi tehdä. Arvoon arvaamattomaan saattavat nousta esineet, joita kukaan ei kenties ollut aiemmin arvostanut. Riitoja käydään hyvin usein tunnearvoa omaavista, mutta vailla rahallista arvoa olevista esineistä. Tunnearvo nostaa omaisten mielissä esineen arvoa, vaikka todellisuudessa toisilla esineillä ei valitettavasti vapailla markkinoilla olisi lainkaan euroina määriteltävää arvoa ja näin ollen niiden “arvosta” itse perinnönjakotoimituksessa on perillisten hyvin vaikeaa päästä sopuun.

Useat vanhemmat tulevat tekemään testamentin juurikin ajatuksella “jotta jälkeeni riidoilta vältyttäisiin”. Toiset myyvät irtaimistonsa ja muun omaisuutensa jo elinaikanaan, koska “raha on ainakin riidatonta jakaa”. Kunpa jälkimmäinen väittämä pitäisikin todellisuudessa aina paikkansa. Professori Urpo Kangas onkin esittänyt, että elämä on hyvin eletty, kun et jätä perintöä.

Toisissa perillisten kesken sopimuksella toteutetuissa perinnönjaoissa päätetään yhdessä jakaa jokainen jaettavissa oleva esine tasaosuuksiin. Tällöin kukin saattaa lähteä kolmen parittoman kahvikupin kanssa tai kainalossaan yksi osa tietosanakirjasarjasta. Riitaisimmat tapaukset sen sijaan etenevät pesänjakajan määräykseen ja pesänjakajan tekemästä jaosta saatetaan taistella vielä myöhemmin oikeudessakin.

Onko laiha sopu sitten parempi kuin lihava riita?

Paras sopu antaa kaikille osapuolille sen tunteen, että heitä on kohdeltu oikeudenmukaisesti. Usein on viisainta antaa ajan hieman kulua eikä ruveta jakamaan kuolinpesää heti hautajaisten kahvitilaisuudessa. Aika antaa perspektiiviä siihen, mikä arvo ja merkitys tavaroilla itselle on ja laimentaa pinnassa olevia tunteita. Valitettavasti kuitenkin aika on toisinaan se, jota kuolinpesillä ei ole. Varat ovat usein osin kiinni kiinteistöissä ja asunto-osakkeissa, joiden ylläpito maksaa. Lisäksi rahaa tarvitaan perintöverojen maksuun. Näin ollen kiinteistöt/asunto-osakkeet saatetaan joutua pikaisestikin myymään ja niissä oleva irtaimisto tulee tällöin ensimmäisenä jaettavaksi.

Yleensä itse jakamisesta neuvottelun tilannetta rauhoittaa ulkopuolisen (ei sukulaisen/puolison/ystävän) puolueettoman henkilön paikallaolo. Henkilön, joka tuntee juridiikan perinnönjaon osalta sekä on osallistunut omaisuuserien myyntiin, perinnönjakojen toimittamiseen ja kuolinpesän asioiden hoitamiseen eri instansseissa.  Tämän lisäksi arvokkaampien esineiden ja omaisuuserien kuten merkittävien taide-esineiden ja asunto-osakkeen osalta kannattaa käyttää arvioijaa antamassa perusteltu näkemyksensä kyseisen omaisuuden arvosta. Arvoista kannattaa lisäksi pyytää kirjallinen arviokirja ainakin silloin, jos kaikki osakkaat ole mukana arviota tehtäessä. Verottaja ei ole perintöverotusta toimittaessaan sidottu osakkaiden perunkirjaan merkitsemiin omaisuuserien arvoihin. Verottajan perusteet omaisuuden arvostamiselle on selitetty hyvin yksinkertaisesti verottajan kotisivuilla.

Jos perinnönjaosta halutaan sopia, voidaan irtaimiston osalta esimerkiksi vuorotellen valita niitä esineitä, joita ei voi jakaa tasaosuuksin. Esineiden euromääräiset arvo-erot tasataan sitten vaikkapa tilivaroilla perinnönjaossa. Tasaosuuksiin jaettavissa olevien omaisuuserien osalta tätä vuorotellen valitsemista voi toki myöskin toteuttaa tai sitten sopia niiden jaosta tasaosuuksiin. Tasaosuuksiin jaon osalta kannattaa muistaa, että se synnyttää usein yhteisomistussuhteen (esimerkiksi asunto-osakkeen jako tasaosuuksin) ja tämä omistusmuoto ei riitaisilta osakkailta yleensä jatkossa onnistu.

Verotuksellisten seuraamuksien johdosta kannattaa konsultoida ammattilaista. Usein käy niin, että omaisuuserä on vain hetken kuolinpesän ja/tai perillisen omistuksessa ennen kuin se myydään edelleen. Kiireessä tulee tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja muun muassa edellä mainittujen vaikutusten selvittäminen jää kiireen jalkoihin.

Toisissa tapauksissa voi olla viisaampaa jakaa omaisuus heti ja toisissa pitää se vielä jakamattoman kuolinpesän omistuksessa. Kuolinpesän jakamiselle ei ole laissa asetettu märääaikaa, joten kiirettä ei sen osalta ole.

Me Legal Loungessa toimimme tarvittaessa käräjäoikeuden määrääminä pesänjakajina.

Järjestämme kuitenkin myös ennen pesänjakajan hakemiseen päätymistä lakimiesavusteisia perinnönjakoneuvotteluja. Neuvotteluissa kartoitetaan osakkaiden kykenevyys sopimusjakoon ja tarvittaessa laaditaan asiakirjat sopimusjakoa varten. Jos sopimukseen ei näin päästä, ohjeistetaan osapuolia pesänjakajan hakemisessa sekä voidaan kertoa hieman tuon prosessin juridisesta kulusta, pesänjakajan oikeuksista ja velvollisuuksista ja siitä miten kustannukset tuolloin muodostuvat ja kuka niistä vastaa.

Sen lisäksi, että riitaisa perinnönjako on henkisesti todella raskas prosessi, sovun puolesta perinnönjakoa koskevissa asioissa puhuvat myös erityisesti kustannuskysymykset. Pesänjakajan kulut nousevat joka tapauksessa tuhansiin euroihin ja laajimmissa kokonaisuuksissa huomattavan suuriksi. Perinnönjakoneuvotteluilla voi asiassa päästä hyvinkin pian kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, kun jokaiselle annetaan mahdollisuus lausua mielipiteensä ja jokaista aidosti kuunnellaan – juridisia perusteita unohtamatta. Sovinnolla tehty perinnönjako mahdollistaa osakkaiden hyvät välit tulevaisuudessakin. Lähiomaisen kuolemantapauksesta kun pahimmassa tapauksessa seuraa lisäksi perillisten välien rikkoutuminen.

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitetaan teidän tilanteenne!

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe- ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

Seitsemän vankeusvuotta parin satasen takia

Rikosasian avustaja

Kolme nuorta miehen alkua päättivät yksi ilta viettää aikaansa hyvin epätavallisella tavalla. Pojat väijyivät sopivan, yksin asuvan vanhemman miehen uhrikseen ja “kutsuivat itsensä” sisään tämän asuntoon. He hajottivat miehen kalustoa ja sotkivat seinät, ja rahaakin pojat tajusivat saavansa ”pyytämällä” mieheltä tämän pankkikortin – hakkaamalla ja potkimalla ja veitsellä uhaten. Kun yksi pojista lähti hakemaan automaatilta miehen kortilla rahaa – mitä muutamia kymppejä tilillä nyt olikaan – kaksi muuta jäivät sotkemaan asuntoa ja pahoinpitelemään miestä. Päättivätpä pojat lopuksi vielä sitoa miehen keittiön tuoliin, jottei tämä heti pääsisi hakemaan apua.  Varmuuden vuoksi, ja vieläpä asunnosta löytyneillä sähköjohdoilla – ne nähtävästi pitivät hyvin.

Mies sai poikien potkuista ja lyönneistä ruhjeita ja veitsestä kasvoihin verta vuotavan haavan.  Poikien lähdettyä tuoliin sidottu mies joutui kaatamaan itsensä maahan päästäkseen irti sähköjohdoista. Asunto oli sotkettu täysin, seinät kirjoiteltu täyteen epämääräistä tekstiä, ja rahat tililtä viety. Shokissa mies sulkeutui makuuhuoneeseensa eikä enää uskaltanut ulos asunnosta.

Seuraavana päivänä miehen ystävä huolestui, kun ei saanut miestä kiinni, ja tultuaan asunnolle etsimään ystäväänsä löysi tämän sieltä pelokkaana ja pahoinpideltynä. Kallisarvoisen ystävän toiminnan takia apua saatiin paikalle, toki lähes vuorokausi tapahtumien jälkeen. Mies sai apua haavoihinsa ja asunnon siivoamiseen.

Ryöstö on kyseessä silloin, kun tekijä väkivalloin tai väkivallalla uhaten varastaa tai ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen omaisuutta. Törkeäksi teko muodostuu silloin, kun ryöstössä esimerkiksi aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma taikka rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, taikka käytetään asetta tai aseeksi rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Teon täytyy olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistus törkeästä ryöstöstä on vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

Rikoksen uhri on oikeutettu korvauksiin, mikäli rikoksella on aiheutettu tälle vahinkoa. Uhrin on itse osattava esittää vahingonkorvausvaatimuksensa, joko rikosoikeudenkäynnissä tai myöhemmin siviiliprosessissa. Usein ei tiedetä, että syyttäjä ei yleensä näitä korvausvaatimuksia uhrin puolesta esitä taikka että korvauksia voi hakea myös rikosprosessin jälkeen, jos niitä ei ole osannut tai vaikka uskaltanut hakea rikosoikeudenkäynnissä. Uhrilla on myös oikeus ottaa avukseen asiamies, joka osaa kartoittaa asianmukaiset vaatimukset. Vakavissa rikosasioissa avustaja osaa olla tukena myös jo esitutkintavaiheessa. Vakavissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa uhri on usein oikeutettu maksuttomaan avustajaan.

Lakimiehemme avustivat tapauksen uhria, joka erityisen julmalla tavalla ryöstettiin omassa kodissaan – paikassa, jonka pitäisi olla jokaiselle ihmiselle turvallinen ja yksityinen. Miestä pahoinpideltiin, uhkailtiin veitsellä ja lopuksi sidottiin ja jätettiin loukkaantuneena ja sidottuna tuhottuun kotiinsa. Tapaus oli rikoksenakin hurja ja poikkeuksellisen raju. Pojat saivat miehen tililtä nostettua muutaman sata euroa. Kaksi pojista oli tekohetkellä alaikäisiä, kaikki kolme tuomittiin törkeästä ryöstöstä yhteensä yli seitsemän vuoden vankeusrangaistuksiin ja kaikki kolme velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan miehelle noin 7.000 euroa ja oikeudenkäyntikulujakin kertyi pojille maksettavaksi yli 4.000 euroa. Kaikki tämä muutaman satasen takia. Jopa avustajat jäivät miettimään, mikä poikien motiivi oli ja miksi nuoret, joilla olisi koko elämä edessä, syyllistyvät tämänlaisiin tekoihin, jotka liian usein määrittelevät myös heidän tulevaisuuttaan.

Rikoksen uhrille kuuluu korvaus kärsimistään vahingoista, sekä omaisuus- että henkilövahingoista, mukaan lukien kärsimyksestä. Myös rikoksesta epäilty on aina oikeutettu asianmukaiseen puolustukseen. Lakimiehemme avustavat tavanomaisten rikosten osapuolten lisäksi vakavien väkivaltarikosten ja seksuaalirikosten uhreja. Erityisesti vakavan rikoksen uhri tarvitsee tukea ja apua oikeusprosessiin, joka joskus saattaa tulla vasta pidemmän ajan jälkeen ja saattaa aiheuttaa uhrille lisästressiä kaiken koetun jälkeen. Ota yhteyttä, jos tarvitset avustajaa rikosasiaasi – hyvä avustaja osaa esittää oikeanlaiset korvausvaatimukset ja on rikoksen uhrin tukena koko prosessin ajan taikka toisaalta osaa kartoittaa teosta epäillylle oikeanlaisen puolustusstrategian.

Älä jää asiasi kanssa yksin – ota yhteyttä p. 010 505 2652 tai p. 010 505 2655.

Lähestymiskiellosta

puisto

Me Legal Loungessa palvelemme sinua myös lähestymiskieltoa koskevissa asioissa. Soita päivystysnumeroomme 010 505 2655 tai laita meille viestiä. Olemme täällä sinua varten.

Mikä lähestymiskielto on ja missä siitä säädetään?

Lähestymiskiellosta säädetään laissa lähestymiskiellosta. Lain 1 § mukaan

“Henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi voidaan määrätä lähestymiskielto. 

Jos itsensä uhatuksi tunteva henkilö ja henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, asuvat vakituisesti samassa asunnossa, lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan torjumiseksi (perheen sisäinen lähestymiskielto).”

Lakimies voi auttaa sinua lähestymiskiellon hakemisessa. Pyytäessäsi ammattilaisen apua, saat samalla laajemman juridisen kartoituksen tilanteesta.

Muista dokumentoida tapahtumat huolellisesti ja jos olet joutunut väkivallan uhriksi, tutkituta vammasi välittömästi lääkärin vastaanotolla.

Jos tapahtumilla on todistajia, ota talteen heidän yhteystietonsa.

Jos joudut esimerkiksi väkivaltarikoksen uhriksi, tee rikosilmoitus.

Onko lähestymiskieltoja erilaisia?

Lähestymiskielto voi olla perusmuotoinen tai laajennettu. Perusmuotoiseen lähestymiskielto tarkoittaa, että lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muutenkaan ottaa tähän yhteyttä tai sitä yrittää. Suojattavaa henkilöä ei saa myöskään seurata tai tarkkailla.

Laajennettu lähestymiskielto tarkoittaa edellä mainittujen lisäksi kieltoa oleskella tietyllä alueella, suojattavan henkilön vakituisen asunnon, loma-asunnon, työpaikan tai muun niihin rinnastettavan oleskelupaikan läheisyydessä.

Perheensisäinen lähestymiskielto voi olla perusmuotoinen tai laajennettu. Perheensisäisessä lähestymiskiellossa henkilön tulee lisäksi poistua yhteisestä asunnosta eikä hän saa palata sinne.

Lähestymiskielto ei koske yhteydenottoja, joihin on “asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia”. Lainausmerkein varustettu poikkeus tulee suoraan laista. Poikkeus voi olla esimerkiksi osapuolten yhteisen lapsen joutuminen äkillisesti onnettomuuden johdosta sairaalaan.

Lähestymiskielto on voimassa enintään vuoden kerrallaan, tarvittaessa sitä voidaan jatkaa.

Kuka voi määrätä henkilön lähestymiskieltoon?

Lähestymiskiellon määrää käräjäoikeus ja väliaikaisen lähestymiskiellon voi määrätä käräjäoikeuden lisäksi pidättämiseen oikeutettu virkamies eli päällystöön kuuluva poliisi tai syyttäjä. Tämän virkamiehen on kuitenkin saatettava ratkaisunsa vielä pikaisesti sen tekemisen jälkeen käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Mihin lähestymiskiellot merkitään ja kuka merkinnän voi poistaa?

Lähestymiskiellot merkitään poliisin rekisteriin ja kieltoa ei voi poistaa pelkästään sitä hakeneen henkilön toiveesta tai osapuolten yhteisestäkään pyynnöstä. “Lähestymiskielto voidaan siihen määrätyn tai kiellolla suojattavan henkilön vaatimuksesta kumota tai kiellon sisältöä muuttaa, jos se on perusteltua asiaan osallisten muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia.” Asian ratkaisee käräjäoikeus.

Mitä tapahtuu jos lähestymiskieltoa rikotaan?

Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa ja se kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä vie sen oikeuteen, vaikka asianomistaja ei esitä asiassa vaatimuksia. Rikkomisesta tulee ilmoittaa välittömästi ja viipymättä poliisille.

 

 

Pick your battles

lapsi

Tuttavani kävi läpi avioeroprosessia jokunen aika sitten. Maantieteellisesti kaukana minusta, mutta puhelimen päässä. Toimin tilanteessa kuuntelevana korvana, en lakimiehenä. Hän otti asian juridisen puolen osalta yhteyttä paikkakunnallaan toimivaan ammattilaiseen, jotta hän saisi jatkossa apua mahdolliseen tuomioistuinkäsittelyyn – pariskunnan keskusteluyhteys kun oli lähes täysin poikki ja näytti todennäköiseltä, että osituksesta ja lapsiin liittyvistä asioista ei saataisi sopua aikaan. Ainakaan ilman ammattilaisia.

Kokenut avioerojuristi oli sanonut tuttavalleni: “Juridisten neuvojen lisäksi haluan sanoa sinulle sen, minkä kokemus näissä asioissa on opettanut. Kun avioero on riitaisa ja siinä on mukana lapsia, on järkevä toisinaan joissain asioissa niellä kiukkunsa. Usko minua, tulet ajan kuluttua kiittämään itseäsi jokaisesta niistä kerrasta, kun hillitsit itsesi. Lasten parhaaksi.”

Neuvon tarkkaa sanamuotoa en muista ja se saattoi hieman jo muuttaa sanamuotoaan suusta suuhun kerrottaessa, mutta ydinajatus oli sama: joka asiasta ei kannata riidellä. Joskus on lasten edun ja hyvinvoinnin vuoksi tärkeää niellä oma kiukku ja käsitellä sitä muualla kuin ex-puolison tai lasten edessä/kanssa. Tilanteen äärimmilleen kärjistäminen ei joka asiassa ole järkevää. Tärkeää on turvata jatkossa se, että vanhemmat kykenevät kommunikoimaan keskenään lasten asioissa ja säilyttämään lasten läheisen suhteen molempiin vanhempiin.

Olin iloinen kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että juridiikan ammattilainen ei edistänyt riitaa, vaan sovintoa – kuten toki kuuluukin. Toisekseen siitä, että hän uskalsi sanoa asiakkaalle tuon neuvon senkin uhalla, että riitaisassa tilanteessa tämä todennäköisesti saattoi myös ärsyttää asiakasta. Asiakas kun usein näkee vain oman asiansa eikä kokonaisuutta eikä näin ollen voi ymmärtää, että hänen asiaansa ajava asiamies ei olekaan joka asiassa hänen kanssaan samaa mieltä. Tämän asiakas saattaa kokea herkästi siten, että oma asiamies ei ole “hänen puolellaan”, vaikka siitä tilanteessa ei ole kyse.

Jokaisessa erossa on kaksi osapuolta. Toisissa eroissa on noiden kahden osapuolen lisäksi myös lapsi tai lapsia, joihin tilanne vaikuttaa. He ovat tilanteessa tahtomattaan ja täysin vanhempiensa toiminnan varassa. Toki lapsia suojelee lainsäädäntö asiaan liittyen, mutta lainsäädäntö ei kata kaikkea asiaan liittyvää ja lisäksi tuomioistuimen päätökset ovat vasta viimesijainen ja hidas keino puuttua asioihin.

Lähetänkin nyt näin virtuaalisesti kiitoksen kollegalleni sinne kauas: KIITOS siitä, kun olit ammattilainen. Pysyit tarpeeksi etäällä etkä mennyt asiakkaan tunteisiin mukaan. Autoit näkemään juridisen kokonaiskuvan ja kykenit selittämään kansankielellä siihen liittyvää lainsäädäntöä. Kiitos kun autoit selvittämään sovinnon mahdollisuutta, vaikka sovintoa asiassa ei saatukaan aikaan. Kiitos kun olit ihmiselle ihminen. Sitä mekin pyrimme Legal Loungessa olemaan – joka päivä!

Author: Hanna Rahikka

Lakimiesavusteinen perinnönjakoneuvottelu

Haluatko mukaan testaamaan lakimiesavusteista perinnönjakoneuvottelua?

Legal Lounge lanseeraa uuden konseptin sopuisan perinnönjaon edistämiseen ja pitkällisten perinnönjakoriitojen välttämiseen.

Lakimiesavusteisessa perinnönjakoneuvottelussa kuolinpesän osakkaat tapaavat yhtä aikaa puolueettoman juridiikan ammattilaisen, joka vastaa kaikkien osakkaiden kysymyksiin sekä antaa yleistä tietoa perinnönjaon juridiikasta. Osakkaat osallistuvat tapaamiseen yksin, ilman omaa asiamiestä. Legal Loungen asiantuntija ei toimi kenenkään yksittäisen osakkaan edustajana. Tapaamisten määrä rakentuu osakkaiden toiveiden mukaisesti. Järkevää on tavata ainakin kahdesti ja näiden tapaamisten välissä on kullakin osapuolella aikaa miettiä asiaa tahollaan. Juridisen asiantuntijuuden lisäksi prosessissa hyödynnetään sovittelukoulutuksista saatuja oppeja. Toimistomme perustajaosakas Marja Välilä on osallistunut sovittelukoulutuksiin niin Suomessa mm. Lakimiesliiton koulutuksissa sekä viimeisimpänä New York City Bar Associationin järjestämässä kreditoidussa sovittelukoulutuksessa.

Neuvotteluissa käydään läpi perinnönjaon juridiikan lisäksi myös perustiedot toimitusjaosta (pesänjakajan toimittama jako), mikäli kuolinpesän sovinnollinen jakaminen ei onnistu. Näitä tietoja ovat muun muassa perustiedot pesänjakajan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä toimitusjaon kulusta.

Uutta palveluamme kokeilemaan etsimme tällä hetkellä kahta kuolinpesää, joiden osakkailla on yhteinen halu vielä ennen pesänjakajan hakemista hakea sovinnollista ratkaisua perinnönjakoon. Osakkaat sitoutuvat tapaamaan asiantuntijamme toimistollamme yhdessä muiden osakkaiden kanssa sekä tämän lisäksi arvioimaan konseptin anti ja laatu neuvottelujen jälkeen. Etukäteen lähetämme lisäksi vastattavaksi kysymyksiä, joissa kartoitetaan osakkaiden odotuksia ja toiveita.

Kokeiluun mukaan valituille kahdelle kuolinpesälle tarjoamme palvelun puoleen hintaan – edellytyksenä, että he sitoutuvat sovittuun määrään tapaamisia, toimittavat maksuttomat etukäteistietolomakkeet sekä arvioivat palvelun jälkikäteen.

Toivomme, että kuolinpesänne osakkaat:

  • asuvat pääkaupunkiseudulla joutuisan tapaamisen mahdollistamiseksi,
  • ovat täysi-ikäisiä eivätkä ole edunvalvonnassa,
  • ovat lähtökohtaisesti halukkaita vielä yhdessä löytämään sovintoratkaisun perinnönjaolle, vaikka tilanne on jo riitautunut siten, että sovintoon perinnöjaon yksityiskohdista ei ole aiemmin yhdessä päästy.

Lakimiesavusteinen perinnönjakoneuvottelu ei velvoita pesän osakkaita sovinnon löytymiseen tai sopimusjakoon.

Kyseessä on maksullinen toimeksianto, josta laaditaan toimeksiantosopimus sekä johon sovelletaan yleisiä ehtojamme. Veloitus on tuntiperusteinen ja tuntihintaan lisätään arvonlisävero (24 %). Normaali perintökonsultaation tuntihintamme on 160 euroa + alv 24 %. Käytettävien tuntien määrä arvioidaan etukäteen ja kuolinpesä hyväksyy laskutuksen. Lakimiesavusteiseen perinnönjakoneuvotteluun varattava minimituntimäärä on 4 h.

Mikäli neuvottelut johtavat sopimuksella tehtävään perinnönjakoon, on asiakirjojen laadinta erikseen laskutettava toimenpide.

Valinta kuolinpesien valikoitumisesta tehdään yllä näkyvät kriteerit täyttävien kuolinpesien suhteen yhteydenottojen aikajärjestyksessä.

Ota yhteyttä:

Hanna Rahikka, hanna.rahikka@legallounge.fi

Miten avoliitto eroaa avioliitosta eron hetkellä tai toisen puolison kuollessa?

Aikoinaan kun vanhempani muuttivat yhteen, ei ukkini millään voinut ymmärtää, että nuoripari ei ollut heti avioitumassa. Niinpä ukkini ottikin asian suhteen “oikeuden omiin käsiinsä” ja ilmoitti kirjeitse nuorelle “susiparille”, että joululomalla pidettäisiin häät ja esteiden tutkintalomake olisi tässä kiitos. Avoliitolla oli yhteiskunnassa hyvin erilainen asema 45 vuotta sitten verrattuna tähän päivään.

Vuonna 2008 julkaistiin oikeusministeriön avioliittotyöryhmän mietintö, jossa ehdotettiin säädettäväksi laki yhteistalouden purkamisesta avoliiton päättyessä sekä muutettavaksi eräitä siihen liittyviä lakeja. Mietinnössä esitetään mielenkiintoinen tilasto avoliittoperheiden määrän kehityksestä. Vielä vuonna 1970 avoliittoperheitä oli 2,3 % kaikista perheistä, kun vuonna 2007 heitä oli jo 21,2 %. Vuonna 1970 avioliittoperheitä oli kaiken kaikkiaan 85,2% perheistä ja yksinhuoltajaperheitä 12,6 %. Vuonna 2007 avioliittoperheitä oli enää 66,3 % perheistä ja yksinhuoltajaperheiden määrä oli sen sijaan pysynyt kohtuullisen samana 12,5 %:ssa.

Mikä avoliitto sitten on? Avopariksi katsotaan kansankielellä puhuttaessa pariskunta, joka elää yhdessä saman katon alla, mutta ei ole keskenään aviossa. Avopareja on vastikään yhteenmuuttaneista nuorista kymmeniä vuosia avoliitossa asuneihin. Toiset avoparit päätyvät naimisiin, toisille on kannanotto nimenomaan olla avioitumatta ja toisille asia ei ole merkityksellinen eikä se ehkä koskaan ole tullut puheeksikaan.

Laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta määrittelee avopuolison ja avoliiton seuraavasti: “Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä laissa yhteistaloudessa asuvia parisuhteen (avoliiton) osapuolia, jotka ovat asuneet yhteistaloudessa vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi. Avopuolisoksi ei kuitenkaan katsota sellaista henkilöä, joka on avioliitossa.” 

Avoliiton määritelmä kuulostaa hyvin selkeältä ja mukaan on otettu jopa maininta siitä, että toisen kanssa naimisissa oleva henkilö ei voi olla kyseisen lain silmissä lisäksi avopuoliso avoliitossa. Sen sijaan kansankielellä puhuttaessahan hän sitäkin on. Hän on avioliitossa, mutta asuu avoliitossa jonkun toisen kanssa.

Kyseistä lakia sovelletaan avoliittoihin, jotka ovat päättyneet sen jälkeen, kun laki tuli voimaan 1.4.2011. Tärkeää on siis muistaa, että vaikka kyseessä olisi kansankielellä avopari ja heidän eronsa, ei lakia voi soveltaa heihin, jos he eivät täytä lain määritelmää avopuolisoista ja avoliitosta. Tämän lisäksi avoliiton tulee olla päättynyt yllä kerrotun päivämäärän jälkeen.

Lain mukaan avoliiton päättyessä voidaan toimittaa avopuolisoiden omaisuuden erottelu, “Jos avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen sitä vaatii” (2 luku 4 §). Tuossa erottelussa molemmat avopuolisot pitävät oman omaisuutensa ja jos heillä on yhteistä omaisuutta, yhteisomistussuhde on vaadittaessa purettava.

Lähtökohtana on yhteisomistusolettama eli jos omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin. Tämä olettama tulee suoraan mainitusta laista (6 §).

Erottelusta tehdään erottelukirja, jonka tekemisen osalta on viittaus Perintökaaren 23 luvun 9 §:ään eli erottelukirja tehdään siis kirjallisesti ja se on allekirjoitettava sekä kahden esteettömän henkilön todistettava oikeaksi. Jos pesänjakaja tekee erottelun, allekirjoittaa jakokirjan hän.

Lain 3 luku herättää nykyään asiakkaissamme eniten kysymyksiä. Tuo kolmas luku käsittelee hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta.  Sen 8 § mukaan “Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

 Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan:

 1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi;

 2) varojen käyttö yhteiseen talouteen;

 3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai

 4) muu näihin verrattava toiminta.

 Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.”

Hyvitys ei ole siis pääsääntö. Hyvitystä ei saa jokaisen avoliiton purkauduttua automaattisesti.

Tällä hetkellä on olemassa vailla lainvoimaa oleva Vaasan hovioikeuden ratkaisu, jossa on nimenomaan kiistelty siitä, voiko “hän” olla toisen osapuolen isä, joka on tehnyt vastikkeetta rakennushankkeessa töitä avopuolisoiden yhteisesti omistamalla kiinteistöllä, koska kyseessä oli hänen lapsensa ja lapsen kodin rakennus. Pesänjakaja oli katsonut, että hyvitystä olisi isän vastikkeettoman työn nojalla maksettava, mutta käräjäoikeus katsoi etteivät avoliittolain 8 §:ssä säädetyt hyvityksen edellytykset tässä tapauksessa täyty. Näin ollen B:n ei katsottu olevan velvollinen maksamaan pesänjakajan määräämää hyvitystä A:lle. Hovioikeus hyväksyi käräjäoikeuden perustelut ja lopputuloksen. Valitusluvan pyytämiselle ja valituksen tekemiselle korkeimmalle oikeudelle tarkoitettu määräaika päättyi 1.4.2016. Tänään 9.5.2016 korkeimman oikeuden kirjaamosta saamani tiedon mukaan valituslupaa on haettu ja valitus on toimitettu. Blogimme jää seuraamaan asian käsittelyä.

Sikäli kyseisen ratkaisunkin perusteluissa mainitussa hallituksen esityksessä 37/2010 lausutaan, että yhteistalouteen panostaminen sinällään ei riitä oikeuttamaan hyvitykseen, vaan panoksen tulee olla sen kaltainen, että se johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella omaisuutta eroteltaessa ilman hyvitystä. Esimerkkinä mahdollisesta hyvitykseen oikeuttavasta panoksesta on hallituksen esityksessä mainittu merkittävä rakennus- ja korjaustyö tai vastaavan varallisuuden sijoittaminen toisen omistamaan rakennukseen. Edellä kerrotussa oikeustapauksessa kyse onkin siis siitä, kenen (“hänen”) panostus asiassa on kyseessä. Käräjäoikeus oli tulkinnut asiaa siten, ettei kolmannen henkilön vastikkeetta antamaa panosta voida tulkita siten, että se antaa oikeuden avopuolisolle hyvitykseen toiselta avopuolisolta (kolmas henkilö ei ole laissa tarkoitettu “hän”). Hovioikeus hyväksyi ratkaisun perustelut ja lopputulokset (Vaasan hovioikeus S 15/283).

Hyvityksestä voidaan sopia tai hyvitysvaatimus voidaan tehdä omaisuuden erottelua varten määrätylle pesänjakajalle. Jollei pesänjakajan määräämistä ole haettu, hyvitysvaatimus voidaan saattaa kanteella käräjäoikeuden ratkaistavaksi. (3 luku 9 §)

Hyvitystä tulee vaatia omaisuuden erottelussa tai nostaa sitä koskeva kanne kuuden kuukauden kuluessa omaisuuden erottelusta. Muutoin oikeus hyvitykseen raukeaa. Jos erottelua ei ole toimitettu, tuo oikeus hyvitykseen raukeaa kuitenkin vain jos ei kannetta ole nostettu tai pesänjakajan määräämistä haettu 3 vuoden kuluessa avopuolison kuolemasta tai siitä, kun avopuolisot muuttivat pysyvästi erilleen.

Verottaja on antanut ohjeen avoeron yhteydessä maksettavasta hyvityksestä siltä osin, mitä veroseuraamuksia hyvityksestä mahdollisesti seuraa niin hyvityksen maksajan kuin saajankin kannalta.

Voiko avoliittoon mennessään sitten varautua jotenkin mahdollisen eron/toisen kuoleman jälkeisen omaisuuden erottelun ja mahdollisen hyvityksen vaatimisen kannalta?

Puolisot voivat tehdä etukäteen sopimuksen avoliiton päättymisen varalta. Avopuolisot voivat sopia esimerkiksi siitä, ovatko jo tehdyt tai suunnitellut hankkeet tai hankinnat olleet sellaisia, jotka on jo hyvitetty tai joihin ei haluta soveltaa lain tuomaa hyvitysmahdollisuutta. Nämä tulee tällöin määritellä tarkasti, jotta myöhempää väärinkäsityksen vaaraa ei ole. Sopimukselle ei ole sikäli tiukkoja muotovaatimuksia, mutta se kannattaa ehdottomasti tehdä kirjallisesti ja päivätä sopimus sekä molempien osapuolten se luonnollisesti allekirjoittaa. Itse tekisin sopimuksesta molemmille osapuolille alkuperäiset kappaleet. Sopimusta ei tämän hetken lainsäädännön nojalla rekisteröidä mihinkään. Huomionarvoista on, että tällaisella sopimuksella ei voi pätevästi luopua oikeudesta vaatia omaisuuden erottelua (tai siitä, että ei tulisi hakemaan pesänjakajaa erottelun toteuttamiseksi). Jos pesänjakaja myöhemmin määrätään, tulee hänen kuitenkin ottaa mahdollisen sopimuksen sisältö huomioon erottelua tehdessään.

Vaikka tämä kirjoitus käsitteleekin pääosin avioeron tilannetta, nostan lopussa esiin kaksi tärkeää seikkaa koskien avopuolison kuolemaa.

Tällä hetkellä ei ole olemassa lainsäädäntöä avopuolison perintöoikeudesta. Jos haluat, että avopuoliso perii sinut, on sinun tehtävä testamentti.

Avopuolisolla ei myöskään ole vastaavaa oikeutta kuin aviopuolisolla toisen puolison kuoleman jälkeen pitää (tietyin edellytyksin) jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteistä kotia (kuolleen puolison yksin tai osin omistamaa). Näiltä osiin lakiin ei ole – ainakaan vielä – tullut muutoksia.

Avopuoliso voi kuitenkin saada toisen avopuolison kuoltua harkinnanvaraista avustusta kuolinpesästä. Avustus voidaan antaa myös käyttöoikeutena omaisuuteen. (Perintökaari 8 luku 2 §).

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitetaan teidän tilanteenne!

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe- ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

“Sano sinä ammattilaisena, kannattaako se avioehto tehdä?”

Saamme usein kysymyksiä siitä, kannattaako avioehto tehdä? Yleisluonteisena kysymyksenä tuohon ei ole yhtä ainoaa “oikeaa” vastausta. Siihen kysymykseen, kannattaako juuri teidän tehdä avioehto, voitte sen sijaan saada ammattilaisen keskusteluapua päätöksenne tueksi. Päätös on aina pariskunnan yhteinen eikä avioehtosopimusta voi yksin toinen osapuoli tehdä.

Seisoin taannoin maistraatin aulassa jonottamassa palvelutiskille, kun viereeni pyörähti nuoripari suoraan vihkimistilaisuudesta. Vaimo piti kädessä kukkakimppua ja molemmat hymyillen pyysivät avioehtonsa rekisteröintiä. Mieleeni tuli ystäväpariskunta, joka erosi sovussa ja ensin haki avioehdon rekisteröintiä ja sen jälkeen avioeroa. Avioehto oli jäänyt pitkän avioliiton aikana tarkoituksesta huolimatta laatimatta ja eron kynnyksellä se koettiinkin tarpeelliseksi.

Avioliiton solmiminen on päätös, joka useimmiten perustuu tunteisiin, mutta sen solmimista voivat puoltaa myös järkiperäiset, jopa taloudelliset syyt kuten leskeneläke. Avioitumisen kynnyksellä on paljon pohdittavia käytännön asioita esteiden tutkinnasta juhlien järjestämiseen. Yhä useampi miettii kuitenkin avioitumispäätöksen tehtyään myös sitä, mikä se avioehto oikeastaan onkaan ja pitäisikö sellainen tehdä. Siinä missä avioehdon tekemistä on pidetty aiemmin kenties ainoastaan varakkaiden ihmisten tehtävänä, ovat asenteet vahvasti muuttumassa. Ihmiset ovat yhä enemmän perillä avioliiton taloudellisista vaikutuksista ja omat tai lähipiirin kokemukset vain vahvistavat sitä, että näistä vaikutuksista halutaan ainakin ottaa selvää ennen avioitumista.

Mitä avioehto sitten tarkoittaa?

Ennen avioitumista tai avioliiton aikana pariskunta voi solmia avioehtosopimuksen. Huomattavaa on, että avioehtosopimusta ei voi solmia enää avioeron tultua vireille. Avioliittolain 41 §: “Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.” 

Lähtökohta on, että jos avioehtoa ei ole, kaikki molempien osapuolten omaisuus on avio-oikeuden alaista. Avioliittolain 35 § on täsmennetty tätä peruslähtökohtaa: “Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.”

Ositusperuste syntyy, kun toinen aviopuolisoista kuolee tai aviopari laittaa avioeron vireille. Edellä mainittua hetkeä kutsutaankin ositusperusteen syntyhetkeksi. Ositus voidaan tämän jälkeen toimittaa. Ositusperusteen syntyhetki määrittää sen omaisuuden, joka kuuluu ositettan omaisuuden piiriin. Myös omaisuuden tuotto ositusperusteen syntyhetken ja itse osituksen tekemisen väliseltä ajalta on ositettavaa omaisuutta. Ositettavaa omaisuutta on myös ositusperusteen syntyhetkellä olleen omaisuuden sijaan tullut omaisuus eli vaikkapa eron vireille tulon jälkeen (mutta ennen osituksen tekemistä) myydyn auton myynnistä saadut varat.

Osituksessa lasketaan puolisoiden nettovarallisuus yhteen ja sen säästö puolitetaan. Tällöin saadaan selville avio-osan suuruus. Kummankin puolison tulisi osituksessa saada avio-osan verran omaisuutta itselleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kumpikin puoliso saa puolta kaikesta omaisuudesta, vaan yhä lähtökohtaisesti molemmat pitävät nimissään olevan omaisuuden ja tasingonmaksuvelvollinen maksaa toiselle tasinkoa. Avioliittolain 34 § toteaa, että “Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.” Valitettavan yleinen on kuitenkin ylläkin mainittu harhakäsitys siitä, että “erotessa puolisolle joutuu luovuttamaan puolet omaisuudestaan”.

Tasinko on siis se rahasumma tai omaisuuserä, joka toiselle osapuolelle täytyy siirtää, jotta molemmille jää yhtä suuri avio-osa.

tasinkokuva

Ositusta voidaan avioliittolain nojalla sovitella. Avioliittolain 103 b säätää osituksen sovittelusta: “Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.”

Miten tilanne muuttuu, jos puolisoilla on avioehto?

Jos puolisoilla on molemminpuolisesti täysin poissulkeva avioehto, ei avioeron tai toisen puolison kuoleman jälkeen tehdä ositusta vaan omaisuuden erottelu. Tällöin lähtökohtaisesti molemmat puolisot pitävät nimissään olevan omaisuuden. Tasinkoa ei makseta.

Miten avioehto laaditaan?

Avioehto tulee laatia kirjallisesti ja päivätä. Avioehto tulee molempien osapuolten allekirjoittaa ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistaa. Avioehto tulee myös rekisteröidä. Vaikka avioehdon tekisi ennen avioitumista, sen voi rekisteröidä vasta avioitumisen jälkeen. Tällä hetkellä avioehtosopimukset rekisteröidään maistraatissa. Hinta avioehdon rekisteröinnille on 55 euroa (vuonna 2016). Avioehtosopimus tulee voimaan vasta, kun se rekisteröidään.

Avioehtosopimuksen purkaminen tai muuttaminen tulee myös tehdä samassa yllä kerrotussa muodossa.

Erityisen huomattavaa on, että avioehto on paljon muutakin kuin muotomääräysten täyttyminen ja sen rekisteröinti. Tässäkin asiakirjassa muodon lisäksi yhtä merkityksellinen on sen sisältö. Alaikäisten ja muutoin edunvalvonnan tarpeessa olevien osalta, käänny aina ammattilaisen puoleen avioehtoa harkittaessa.

Millainen avioehto sitten voi olla?

Avioehto voi olla esimerkiksi osittain tai kokonaan poissulkeva. Eli se voi koskea puolisoiden koko omaisuutta tai esimerkiksi joitain omaisuuseriä. Avioehto voi olla molemminpuolinen tai toispuoleinen eli sillä voidaan sulkea pois molempien avio-oikeus tai esimerkiksi B:n avio-oikeus A:n omaisuuteen. Vaihtoehdoista kannattaa keskustella juridiikan ammattilaisen kanssa.

Aikaisemmin avioehdon saattoi laatia vain sekä eron että kuoleman varalle, ei jommankumman. Nykyään katsotaan, että avioehto voi myös olla voimassa vain avioeron varalta. Muutoksen toi korkeimman oikeuden ratkaisu 2000:100. Tämä ratkaisu kuitenkin koski edellä kerrotuin tavoin vain avioerotilannetta. Korkein oikeus ei itseasiassa käsitellyt ratkaisussaan sitä, voiko avioehtoa tehdä vain kuoleman varalle, siten että kuolintapauksessa avio-oikeutta ei olisi. Kannanottoja on ollut molemmista näkökannoista. Toisaalta on katsottu esimerkiksi, että Perintökaaren 17:1.1 seuraisi, että ehto ei ole pätevä (“Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.”) Toisaalta on taas todettu, että kysymys ei ole elossa olevan pesää koskevasta sopimuksesta ja se, mitä kyseisessä avioehdossa on mahdollisesti sovittu avioeron varalta, on perintökaaren kyseisen kohdan valossa merkityksetöntä. Kysymyksestä saisi kirjoitettua oman kirjansa, joten tässä tekstissä en mene syvemmin tähän problematiikkaan.

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitetaan teidän tilanteenne!

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe- ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.