Category Archives: Perintöoikeus

Perinnönjako – onko laiha sopu parempi kuin lihava riita?

Usein perinnönjaon hetkellä muutoin sopuisista sukulaisista saattaa kehkeytyä hyvinkin riitaisia. Soppaan työntävät lisäksi lusikkansa useat henkilöt, joiden ei kokkeina nimenomaisessa tilanteessa tulisi häärätä ollenkaan – esimerkiksi perillisten puolisot.

Jokaisella osapuolella on oma mielipiteensä siitä, miten perinnönjako tulisi toimittaa ja mitä omaisuudelle tulisi tehdä. Arvoon arvaamattomaan saattavat nousta esineet, joita kukaan ei kenties ollut aiemmin arvostanut. Riitoja käydään hyvin usein tunnearvoa omaavista, mutta vailla rahallista arvoa olevista esineistä. Tunnearvo nostaa omaisten mielissä esineen arvoa, vaikka todellisuudessa toisilla esineillä ei valitettavasti vapailla markkinoilla olisi lainkaan euroina määriteltävää arvoa ja näin ollen niiden “arvosta” itse perinnönjakotoimituksessa on perillisten hyvin vaikeaa päästä sopuun.

Useat vanhemmat tulevat tekemään testamentin juurikin ajatuksella “jotta jälkeeni riidoilta vältyttäisiin”. Toiset myyvät irtaimistonsa ja muun omaisuutensa jo elinaikanaan, koska “raha on ainakin riidatonta jakaa”. Kunpa jälkimmäinen väittämä pitäisikin todellisuudessa aina paikkansa. Professori Urpo Kangas onkin esittänyt, että elämä on hyvin eletty, kun et jätä perintöä.

Toisissa perillisten kesken sopimuksella toteutetuissa perinnönjaoissa päätetään yhdessä jakaa jokainen jaettavissa oleva esine tasaosuuksiin. Tällöin kukin saattaa lähteä kolmen parittoman kahvikupin kanssa tai kainalossaan yksi osa tietosanakirjasarjasta. Riitaisimmat tapaukset sen sijaan etenevät pesänjakajan määräykseen ja pesänjakajan tekemästä jaosta saatetaan taistella vielä myöhemmin oikeudessakin.

Onko laiha sopu sitten parempi kuin lihava riita?

Paras sopu antaa kaikille osapuolille sen tunteen, että heitä on kohdeltu oikeudenmukaisesti. Usein on viisainta antaa ajan hieman kulua eikä ruveta jakamaan kuolinpesää heti hautajaisten kahvitilaisuudessa. Aika antaa perspektiiviä siihen, mikä arvo ja merkitys tavaroilla itselle on ja laimentaa pinnassa olevia tunteita. Valitettavasti kuitenkin aika on toisinaan se, jota kuolinpesillä ei ole. Varat ovat usein osin kiinni kiinteistöissä ja asunto-osakkeissa, joiden ylläpito maksaa. Lisäksi rahaa tarvitaan perintöverojen maksuun. Näin ollen kiinteistöt/asunto-osakkeet saatetaan joutua pikaisestikin myymään ja niissä oleva irtaimisto tulee tällöin ensimmäisenä jaettavaksi.

Yleensä itse jakamisesta neuvottelun tilannetta rauhoittaa ulkopuolisen (ei sukulaisen/puolison/ystävän) puolueettoman henkilön paikallaolo. Henkilön, joka tuntee juridiikan perinnönjaon osalta sekä on osallistunut omaisuuserien myyntiin, perinnönjakojen toimittamiseen ja kuolinpesän asioiden hoitamiseen eri instansseissa.  Tämän lisäksi arvokkaampien esineiden ja omaisuuserien kuten merkittävien taide-esineiden ja asunto-osakkeen osalta kannattaa käyttää arvioijaa antamassa perusteltu näkemyksensä kyseisen omaisuuden arvosta. Arvoista kannattaa lisäksi pyytää kirjallinen arviokirja ainakin silloin, jos kaikki osakkaat ole mukana arviota tehtäessä. Verottaja ei ole perintöverotusta toimittaessaan sidottu osakkaiden perunkirjaan merkitsemiin omaisuuserien arvoihin. Verottajan perusteet omaisuuden arvostamiselle on selitetty hyvin yksinkertaisesti verottajan kotisivuilla.

Jos perinnönjaosta halutaan sopia, voidaan irtaimiston osalta esimerkiksi vuorotellen valita niitä esineitä, joita ei voi jakaa tasaosuuksin. Esineiden euromääräiset arvo-erot tasataan sitten vaikkapa tilivaroilla perinnönjaossa. Tasaosuuksiin jaettavissa olevien omaisuuserien osalta tätä vuorotellen valitsemista voi toki myöskin toteuttaa tai sitten sopia niiden jaosta tasaosuuksiin. Tasaosuuksiin jaon osalta kannattaa muistaa, että se synnyttää usein yhteisomistussuhteen (esimerkiksi asunto-osakkeen jako tasaosuuksin) ja tämä omistusmuoto ei riitaisilta osakkailta yleensä jatkossa onnistu.

Verotuksellisten seuraamuksien johdosta kannattaa konsultoida ammattilaista. Usein käy niin, että omaisuuserä on vain hetken kuolinpesän ja/tai perillisen omistuksessa ennen kuin se myydään edelleen. Kiireessä tulee tehtyä hätiköityjä päätöksiä ja muun muassa edellä mainittujen vaikutusten selvittäminen jää kiireen jalkoihin.

Toisissa tapauksissa voi olla viisaampaa jakaa omaisuus heti ja toisissa pitää se vielä jakamattoman kuolinpesän omistuksessa. Kuolinpesän jakamiselle ei ole laissa asetettu märääaikaa, joten kiirettä ei sen osalta ole.

Me Legal Loungessa toimimme tarvittaessa käräjäoikeuden määrääminä pesänjakajina.

Järjestämme kuitenkin myös ennen pesänjakajan hakemiseen päätymistä lakimiesavusteisia perinnönjakoneuvotteluja. Neuvotteluissa kartoitetaan osakkaiden kykenevyys sopimusjakoon ja tarvittaessa laaditaan asiakirjat sopimusjakoa varten. Jos sopimukseen ei näin päästä, ohjeistetaan osapuolia pesänjakajan hakemisessa sekä voidaan kertoa hieman tuon prosessin juridisesta kulusta, pesänjakajan oikeuksista ja velvollisuuksista ja siitä miten kustannukset tuolloin muodostuvat ja kuka niistä vastaa.

Sen lisäksi, että riitaisa perinnönjako on henkisesti todella raskas prosessi, sovun puolesta perinnönjakoa koskevissa asioissa puhuvat myös erityisesti kustannuskysymykset. Pesänjakajan kulut nousevat joka tapauksessa tuhansiin euroihin ja laajimmissa kokonaisuuksissa huomattavan suuriksi. Perinnönjakoneuvotteluilla voi asiassa päästä hyvinkin pian kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, kun jokaiselle annetaan mahdollisuus lausua mielipiteensä ja jokaista aidosti kuunnellaan – juridisia perusteita unohtamatta. Sovinnolla tehty perinnönjako mahdollistaa osakkaiden hyvät välit tulevaisuudessakin. Lähiomaisen kuolemantapauksesta kun pahimmassa tapauksessa seuraa lisäksi perillisten välien rikkoutuminen.

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitetaan teidän tilanteenne!

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe- ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

Lakimiesavusteinen perinnönjakoneuvottelu

Haluatko mukaan testaamaan lakimiesavusteista perinnönjakoneuvottelua?

Legal Lounge lanseeraa uuden konseptin sopuisan perinnönjaon edistämiseen ja pitkällisten perinnönjakoriitojen välttämiseen.

Lakimiesavusteisessa perinnönjakoneuvottelussa kuolinpesän osakkaat tapaavat yhtä aikaa puolueettoman juridiikan ammattilaisen, joka vastaa kaikkien osakkaiden kysymyksiin sekä antaa yleistä tietoa perinnönjaon juridiikasta. Osakkaat osallistuvat tapaamiseen yksin, ilman omaa asiamiestä. Legal Loungen asiantuntija ei toimi kenenkään yksittäisen osakkaan edustajana. Tapaamisten määrä rakentuu osakkaiden toiveiden mukaisesti. Järkevää on tavata ainakin kahdesti ja näiden tapaamisten välissä on kullakin osapuolella aikaa miettiä asiaa tahollaan. Juridisen asiantuntijuuden lisäksi prosessissa hyödynnetään sovittelukoulutuksista saatuja oppeja. Toimistomme perustajaosakas Marja Välilä on osallistunut sovittelukoulutuksiin niin Suomessa mm. Lakimiesliiton koulutuksissa sekä viimeisimpänä New York City Bar Associationin järjestämässä kreditoidussa sovittelukoulutuksessa.

Neuvotteluissa käydään läpi perinnönjaon juridiikan lisäksi myös perustiedot toimitusjaosta (pesänjakajan toimittama jako), mikäli kuolinpesän sovinnollinen jakaminen ei onnistu. Näitä tietoja ovat muun muassa perustiedot pesänjakajan oikeuksista ja velvollisuuksista sekä toimitusjaon kulusta.

Uutta palveluamme kokeilemaan etsimme tällä hetkellä kahta kuolinpesää, joiden osakkailla on yhteinen halu vielä ennen pesänjakajan hakemista hakea sovinnollista ratkaisua perinnönjakoon. Osakkaat sitoutuvat tapaamaan asiantuntijamme toimistollamme yhdessä muiden osakkaiden kanssa sekä tämän lisäksi arvioimaan konseptin anti ja laatu neuvottelujen jälkeen. Etukäteen lähetämme lisäksi vastattavaksi kysymyksiä, joissa kartoitetaan osakkaiden odotuksia ja toiveita.

Kokeiluun mukaan valituille kahdelle kuolinpesälle tarjoamme palvelun puoleen hintaan – edellytyksenä, että he sitoutuvat sovittuun määrään tapaamisia, toimittavat maksuttomat etukäteistietolomakkeet sekä arvioivat palvelun jälkikäteen.

Toivomme, että kuolinpesänne osakkaat:

  • asuvat pääkaupunkiseudulla joutuisan tapaamisen mahdollistamiseksi,
  • ovat täysi-ikäisiä eivätkä ole edunvalvonnassa,
  • ovat lähtökohtaisesti halukkaita vielä yhdessä löytämään sovintoratkaisun perinnönjaolle, vaikka tilanne on jo riitautunut siten, että sovintoon perinnöjaon yksityiskohdista ei ole aiemmin yhdessä päästy.

Lakimiesavusteinen perinnönjakoneuvottelu ei velvoita pesän osakkaita sovinnon löytymiseen tai sopimusjakoon.

Kyseessä on maksullinen toimeksianto, josta laaditaan toimeksiantosopimus sekä johon sovelletaan yleisiä ehtojamme. Veloitus on tuntiperusteinen ja tuntihintaan lisätään arvonlisävero (24 %). Normaali perintökonsultaation tuntihintamme on 160 euroa + alv 24 %. Käytettävien tuntien määrä arvioidaan etukäteen ja kuolinpesä hyväksyy laskutuksen. Lakimiesavusteiseen perinnönjakoneuvotteluun varattava minimituntimäärä on 4 h.

Mikäli neuvottelut johtavat sopimuksella tehtävään perinnönjakoon, on asiakirjojen laadinta erikseen laskutettava toimenpide.

Valinta kuolinpesien valikoitumisesta tehdään yllä näkyvät kriteerit täyttävien kuolinpesien suhteen yhteydenottojen aikajärjestyksessä.

Ota yhteyttä:

Hanna Rahikka, hanna.rahikka@legallounge.fi

Ennakkoperinnöstä

Miksi ennakkoperinnöstä menee lahjavero?

Meneekö siitä lainkaan perintöveroa?

Miten ennakkoperintö otetaan huomioon perinnönjättäjän kuoleman jälkeen?

Yksi yleisimmistä harhaluuloista ennakkoperintöön liittyen koskee sitä, että siinä elossa oleva henkilö antaisi perintöä, joka verotettaisiin hänen eli ennakkoperinnön antajan elinaikana perintöverotuksessa. Perintöverotusta ei voida toimittaa “perinnönjättäjän” vielä eläessä. Ei edes ennakkoperinnöstä.

Ennakkoperintöä ei verotuksellisesti ole olemassa myöskään niin, että siitä verotettaisiin vasta ennakkoperinnön antajan kuollessa, vaan kyseessä on lahja ja se verotetaan antohetkellä – eli antajan vielä eläessä – lahjaverotuksen mukaisesti.

Ennakkoperintö otetaan huomioon ennakkoperinnön/lahjanantajan kuoleman jälkeen tehtävässä perinnönjaossa. Tätä koskee Perintökaaren 6 luvun 1 §:

“Mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Jos ennakon saajana on muu perillinen, on vähentäminen tehtävä vain, jos omaisuutta annettaessa on niin määrätty tai olosuhteiden perusteella on katsottava niin tarkoitetun.

Jos puolisoiden yhteiselle rintaperilliselle on annettu ennakkoperintöä jommankumman puolison avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta, on sen arvo vähennettävä ensiksi kuolleelta puolisolta jääneestä perinnöstä. Mikäli ennakon koko arvoa ei voida tästä vähentää, on loppuosa vähennettävä toiselta puolisolta jääneestä perinnöstä.”

Annettavan lahjan osalta voi määritellä onko se otettava huomioon ennakkoperintönä vai ei. Kuitenkin mIkäli lahjanantaja kuolee alle kolmen vuoden sisällä lahjan antamisesta, lahja otetaan perintöverotuksessa huomioon, vaikka sen osalta olisi merkintä ”ei ennakkoperintöä”. Tällöin kuitenkin perintöveron määrästä vähennetään jo maksettu lahjavero. Palautuksia ei kuitenkaan makseta, vaikka lahjaveron määrä olisi ollut suurempi kuin perintöveron. Tavallisella lahjalla (ei siis ennakkoperinnöllä) on erilainen vaikutus lahjanantajan kuoleman jälkeen kuin ennakkoperinnöllä.

Usein vanhemmat eivät halua antaessaan tasapuolisesti samanarvoisen lahjan kaikille rintaperillisilleen, että lahja käsitellään ennakkoperintönä. Lahjaa voidaan pitää ennakkoperintönä vain, jos lahjansaaja on perillisasemassa lahjanantajan kuolinhetkellä. Lahjanantaja voi erikseen määrätä, että muulle kuin rintaperilliselle annettu lahja on ennakkoperintöä. Näitä koskee jo yllä esitetty perintökaaren 6 luvun 1 §.

Ennakkoperintö ei vanhene sikäli, että ennakkoperintönä annetut lahjat lisätään kuolinpesän varoihin, vaikka lahja ennakkoperintönä olisi annettu jo vuosia aiemmin. Lahjan arvostushetki tulee suoraan perintökaaresta, jonka 6:5 mukaan “Ennakkoperintöä vähennettäessä on omaisuudelle pantava se arvo, mikä sillä vastaanotettaessa oli, jollei asianhaaroista muuta johdu.” 

Perintöverotuksessa perillisille määrätään perintövero osuudesta, joka saadaan laskemalla yhteen vainajan omaisuus ja ennakkoperintöjen yhteissumma –  ja jakamalla tämä tasan kaikille perillisille.

Miten sitten verotuksessa otetaan huomioon se, että toiset ovat saaneet jo ennakkoperintöä? Ennakkoperintöä saaneiden perillisten perintöverosta vähennetään aiemmin maksettu lahjavero. Jos kuitenkin maksettu lahjavero on suurempi kuin perintövero, ei palautuksia tule eikä erotusta korvata.

Perinnönjaossa taas ennakkoperinnöt huomioidaan luonnollisesti siten, että ennakkkoperintöä saaneen katsotaan jo saaneen osansa perinnöstä ennakkoperintönä ja tämä lisää muiden osuuksia (jotka ennakkoperintöä eivät ole saaneet) toimitettavassa perinnönjaossa.

Verottajan erittäin informatiiviset internetsivut käsittelevät perinnönjättäjältä saatuja lahjoja esimerkkien avulla: https://www.vero.fi/fi-FI/Henkiloasiakkaat/Perinto/Perinnonjattajalta_saadut_lahjat(10785)

Voiko sitten käydä niin, että on saanut niin paljon ennakkoperintöä, että sitä voi joutua myöhemmin palauttamaan? Tähänkin antaa vastauksen perintökaari 6:5 “Jollei kaikkea sitä, minkä perillinen on ennakkona saanut, voida vähentää hänen perintöosastaan, ei hän ole velvollinen palauttamaan erotusta, ellei niin ole määrätty ennakkoa annettaessa.” Tästäkin voi siis määrätä.

Suurimman osan vanhemmista tahtotila on kohdella perillisiään tasapuolisesti. Mikäli tämä on sinunkin tahtosi, varmista, että näin tapahtuu. Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitamme Sinun tilanteesi!

Author: Hanna Rahikka

………………………………………………………………………………………………………………………………………………….

Perhe-ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

Isänsä poika

isäjapoika

Tiesitkö, että perintökaareen on vastikään lisätty 23 a luku koskien perinnönjaon oikaisua ja omaisuuden palautusvelvollisuutta?

Kyseisen lisäyksen valmistelu jäi julkisuudessa isyyslain valmistelua ja sen voimaantuloa koskevan uutisoinnin varjoon, mutta lisätyn luvun kytkentä isyyslakiin on vahva. Hallituksen hyväksyessä isyyslain, se samalla hyväksyi kaksi lausumaa, joista ensimmäisessä lausumassaan eduskunta edellytti, että “hallitus ryhtyy kiireellisesti valmistelemaan esityksen perinnönjaon peräyttämistä ja palautusvastuuta koskevaksi täydentäväksi sääntelyksi sellaisia tapauksia varten, joissa avioliiton ulkopuolella ennen 1 päivänä lokakuuta 1976 syntyneellä lapsella on uuden isyyslain 67 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tai sen seurauksena perintöoikeus isänpuoleisen perittävän jälkeen.” 

Eli käytännössä:

Matias, joka syntyi vuonna 1975 yksinhuoltajaäidille, laittoi isyyskanteen vireille vuonna 2016, saatuaan vasta tuolloin tiedon biologisen isänsä henkilöllisyydestä.

Vuoden 2016 alusta oli tullut voimaan uusi isyyslaki. Aiemman isyyslain voimaanpanosta annetun lain (voimaanpanolaki) 7 §:n 2 momentin mukaan lapsen, joka oli syntynyt ennen 1.10.1976 voimaan tullutta isyyslakia, oli pantava isyyden vahvistamista koskeva kanne vireille viiden vuoden kuluessa isyyslain voimaantulosta. Oikeutta ajaa kannetta ei myöskään ollut, jos mies (isä) oli jo kuollut. Matiaksen tapauksessa edellä kerrottu viiden vuoden määräaika oli päättynyt Matiaksen ollessa vasta pieni lapsi. Myöhemmin tullut Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu 2012:11 oli antanut Matiakselle toivoa siitä, että isyyden vahvistaminen ei ollut myöhäistä hänenkään osaltaan, mutta Matiaksen tapauksessa ylipäätään tieto mahdollisen isän henkilöllisyydestä tuli hänelle vasta nyt.

Matiaksen biologinen isä Ilpo oli valitettavasti ehtinyt menehtyä vuonna 2014, mutta isyys saatiin kanteella vahvistettua isän kuoleman jälkeen. Matias ei ollut lähtenyt etsimään isäänsä saadakseen tältä taloudellista tukea, mutta kun Matias sai isyyden vahvistamisen yhteydessä tietää, että hänellä olisi uuden lain mukaan myös oikeus perintöön isänsä jälkeen, se tuntui hänestä oikeudenmukaiselta.

Ositus- ja perinnönjako oli kuitenkin jo ehditty toimittaa Matiaksen isän Ilpon jälkeen. Ensin oli ositettu omaisuus Ilpon kuolinpesän ja Ilpon lesken Tuulan välillä. Tämän jälkeen Ilpon tuolloiset lakimääräiset perilliset eli lapset avioliitosta Tuulan kanssa olivat jakaneet Ilpon kuolinpesän.

Tilanne oli haastava. Matias vasta tutustui sisaruspuoliinsa, jotka olivat ottaneet hänet avosylin vastaan ja ja nyt hänen tulisi esittää heille, että hänelle kuuluisi myös osa isänsä perinnöstä. Matias pyrki ensin sopuisasti muiden perillisten kanssa sopimaan perinnönjaon oikaisusta, mutta sovinnolla asiaa ei saatu hoidettua.

Matias joutui hakemaan pesänjakajaa, jolla oli oikeus nostaa palautusvelvollisuutta koskevan kanne (PK 23 a:10) ja toimittaa oikaisujako.

Voiko tämä lakimuutos oikeasti koskea myös ennen lain voimaantuloa kuolleiden isien lapsia?

Isyyslain 67 §:n mukaan “Se, jolla 1 momentin nojalla on perintöoikeus, voi vaatia toimitetun perinnönjaon oikaisua, vaikka perittävä on kuollut ennen tammikuun 1 päivää 2016.”

Kuitenkin samainen pykälä rajaa asiaa seuraavasti: “Avioliiton ulkopuolella ennen 1 päivänä lokakuuta 1976 syntyneellä lapsella ei ole tuomioistuimessa vahvistetun isyyden perusteella perintöoikeutta isänpuoleisen perittävän jälkeen, jos perittävä on kuollut ennen 31 päivää tammikuuta 2012.” 

Perintöoikeus tulee lisäksi yhä saattaa voimaan 10 vuodessa perinnönjättäjän kuolemasta eli tältä osin lakiin ei tullut muutoksia.

Eikö silläkään siis ole merkitystä, että isä on kuollut ennen kanteen vireilletuloa?

Ei ole, yllä kerrotut lakitekstin ajalliset rajoitteet huomioiden. Itse asiassa “…hallitus ehdotti esityksessään isyyslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 91/2014 vp), että takautuvan lainsäädännön nojalla isyytensä vahvistuttaneella lapsella ei olisi perintöoikeutta sellaisen perittävän jälkeen, joka oli kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen johtanut kanne tuli vireille. Eduskunnan perustuslakivaliokunta arvioi oikeudellisen tilanteen toisin. Perustuslakivaliokunnan mukaan omaisuuden suojaan liittyvät perusteet eivät ole lähtökohtaisesti yhtä painavia kuin vaatimus tiettyyn aikaan avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten syrjimättömyydestä (PeVL 46/2014 vp, s. 9 ja LaVM 16/2014 vp, s. 8).”

Mitä siis voi vaatia?

Tämä kaikki perustuu perintökaaren uuteen 23 a lukuun. Perillinen tai yleistestamentinsaaja, jonka oikeus perintöön on aiemmin perinnönjaossa sivuutettu tai osalta jonka isyys vahvistetaan vasta perinnönjaon jälkeen:

  • voi esittää vaateen omaisuuden palauttamisesta
  • hän voi esittää vaateen osituksen/erottelun/avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitetun hyvityksen oikaisusta
  • vaatia perinnönjaon oikaisua

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitetaan Sinun tilanteesi!

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Lähteet: Perintökaari, hallituksen esitys 72/2015 vp, KKO 2012:11 ja Oikeusministeriön julkaisu mietintöjä ja lausuntoja 48/2015

Perhe- ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

Annin testamentti

hautajaiskuva

Annin ja Heikin avioero oli ollut riitaisa. Omaisuuden jakamisesta oli taisteltu pitkään ja helpommaksi asiaa ei ollut ainakaan tehnyt mittava perintö, jonka Anni oli saanut pari vuotta aiemmin. Annilla ja Heikillä ei ollut avioehtoa eikä Annin isä ollut kuollessaan jättänyt jälkeensä testamenttia, jossa olisi testamentinsaajan aviopuolison avio-oikeuden poissulkeva ehto. Annin periessä isänsä, tuosta perinnöstä tuli siis osa avioerossa ositettavaa omaisuutta.

Anni itse teki välittömästi eronsa jälkeen oman testamentin, koska halusi varmistua siitä, että hänen lastensa mahdollisten aviopuolisoiden avio-oikeus häneltä perittyyn omaisuuteen oli suljettu pois. Tämä oli Annin suurin huolenaihe lasten perimystä ajatellen. Anni mietti miten hänen netistä testamenttipohjaan löytämänsä ehtolause suhtautuisi  siihen, jos avoliitossa elävän lapsen puoliso ryhtyisi eron hetkellä esittämään joitain vaateita asian suhteen. Hän ei ollut ainakaan kuullut moisesta. Olikohan se edes mahdollista? No, kaikkea ei voinut etukäteen murehtia, hän ajatteli.

Anni halusi testamenttiin myös toiveensa siitä, että hänen omien lastensa häneltä saaman omaisuuden osalta  – mikäli lapset Annin kuollessa olisivat alaikäisiä – omaisuutta hoitamaan tulisi hänen siskonsa Sirpa. Tämä perustui holhoustoimilain 2 luvun 10 §:ään, jonka 4 kohdan mukaan tuomioistuimen tulee määrätä edunvalvoja, jos “lahjakirjassa tai testamentissa on määrätty, että saajalle tuleva omaisuus on uskottava muun henkilön kuin saajan edunvalvojan hoidettavaksi, ja edunvalvojan määrääminen hoitamaan saatua omaisuutta on saajan edun mukaista.”  Anni toivoi, että tämänkään testamenttimääräyksen suhteen ei tulisi ongelmia hänen jälkeensä. Todennäköistähän oli, että hän eläisi vielä pitkään.

Anni säilytti testamenttiaan huolellisesti pankin tallelokerossa, mutta valitettavasti se piti ottaa uudestaan esille pikemmin kuin kukaan oli voinut arvatakaan. Anni menehtyi äkilliseen sairauskohtaukseen ja häneltä jäi perillisinä kaksi alaikäistä lasta Miia ja Joni.

Lisää vastoinkäymisiä oli kuitenkin vielä tulossa. Pian Annin kuoleman jälkeen Annin ja Heikin vanhempi lapsi Joni ajoi mopokolarin ja menehtyi heti onnettomuuspaikalla.

Perintökaaren 2 luvun 2 §:n mukaisesti: “Jollei perittävältä ole jäänyt rintaperillistä, saavat hänen isänsä ja äitinsä kumpainenkin puolet perinnöstä. Milloin isä tai äiti on kuollut, jakavat perittävän veljet ja sisaret hänen osansa.”  Jonin perivät näin ollen isä Heikki ja sisko Miia. Osa Annin omaisuudesta oli siis nyt siirtymässä tätä kautta hänen ex-miehelleen.

Olisiko Anni sitten voinut vaikuttaa tilanteeseen tekemällä erilaisen testamentin? Miten tähän olisi vaikuttanut se, että Joni oli alaikäinen ja Annin lakiosaperillinen?

Mitä asioita tulee ottaa huomioon testamentinsaajan aviopuolison avio-oikeuden poissulkevaa ehtoa laatiessa?

Voiko testamentin tekijä sitovasti määrätä testamentilla saadun omaisuuden hoitajasta?

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitamme Sinun tilanteesi ja tarpeesi testamentille!

Author: Hanna Rahikka

………………………………………………………………………………………………………………………………………………….

Perhe-ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

 

Tasinkoprivilegi eli tasinkoetuoikeus

Sisarukset lukivat uudestaan ja uudestaan saapunutta kirjettä: ”Leski on jo perunkirjoituksessa ilmoittanut vetoavansa tasinkoprivilegiin ja toivoo nyt, että ositus saataisiin tehtyä mahdollisimman pian”

Liisa ja Maija olivat isänsä Pekan ainoat lapset. Heidän vanhempansa olivat eronneet lasten ollessa pieniä. Isä Pekka oli sittemmin mennyt uusiin naimisiin Raijan kanssa ja he olivat vuosikymmeniä eläneet avioliitossa. Pekka oli käynyt töissä ja Raija oli hoitanut kodin ja kaikki juoksevat asiat. Laskuja oli makseltu ristiin ja sijoituksia kerrytetty sen puolison nimiin, kumpi ehti asiat hoitaa – “puoliksi ne kuitenkin menisivät jos minä kuolen, kun avioehtoa ei ole” oli isä tytöille kertonut.

Pekan perunkirjoituksen yhteydessä selvisi, että Pekalla ei ollut omaisuutta nimissään juuri lainkaan ja Raijalla sen sijaan oli muun muassa mittava osakesalkku. Avioehtoa pariskunnalla ei ollut. Liisalle ja Maijalle oli selvää, että ilman avioehtoa puolisoiden netto-omaisuus lasketaan yhteen ja yhteenlaskettu säästö puolitetaan, jolloin saadaan selville avio-osan suuruus. Näin heidän vanhempiensakin erotessa oli tehty ja äiti oli joutunut maksamaan isälle osituksessa tasinkoa tästä syystä. Heidän käsityksensä mukaan Raijakin joutuisi nyt maksamaan tasinkoa isän kuolinpesään. Osituksen jälkeen sisarukset voisivat suorittaa perinnönjaon isän jälkeen. Leski Raija oli kuitenkin ilmoittanut vetoavansa tasinkoprivilegiin ja ehdotti, että omaisuus myös ositettaisiin mahdollisimman pian.

Avioliittolain 103.2 § mukaan: Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.” Tämän pykälän sisältö herättää usein voimakkaita tunteita. Pekan tyttäretkään eivät suostuneet vielä edes keskustelemaan osituksesta Raijan kanssa. Raijan ilmoitus tasinkoprivilegiin eli tasinkoetuoikeuteen vetoamisesta oli tullut heille täytenä yllätyksenä ja nyt heille vasta alkoi selvitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Isän kuolinpesään jäisi jaettavaksi vain se omaisuus, jonka omistaja isä oli ollut.

Pari kuukautta myöhemmin postilaatikossa odotti jo kirje Raijalta ja hänen lakimieheltään. Kirje kertoi, että Raija toivoi saattavansa osituksen sovinnolla loppuun, mutta mikäli Liisa ja Maija haluavat asiassa ”lähteä riitelemään”, tulisi heidän hakea pesänjakajaa. Se maksettaisiin pesän varoista ja aiheuttaisi lisää kuluja.

Sisarusten konsultoima lakimies vahvisti heille, että tasinkoetuoikeuteen vetoaminen tai ratkaisu tasingon luovuttamisesta kuolinpesälle on yksin lesken. Raija voisi siis yksin päättää asiasta, joka heidän mielestään koski heitä Pekan perillisinä mitä suuremmissa määrin. Liisa ja Maija miettivät voisiko ositusta pitkittämällä sitten saavuttaa jotain? Lakimies oli vahvistanut heille, että tasinkoetuoikeus siirtyisi lesken eli Raijan perillisille vain, jos ositus oli toimitettu loppuun Raijan eläessä. Entä jos ositusta ei ehdittäisikään ”toimittaa loppuun” Raijan eläessä? Mikä oli tuo “loppu”?

Kirjeessä Raija tosin oli jo ilmoittanut hakevansa seuraavaksi pesänjakajaa osituksen toimittamaan ja ositukselta ei tyttärien konsultoiman lakimiehen mukaan oltu oikeuskäytännössä edellytetty, että se oli ehtinyt tulla lainvoimaiseksi lesken eläessä. Ositus jäisi kuulemma lopulliseksi, jos se ehdittäisiin tehdä Raijan eläessä ja sitä ei moitekanteen johdosta julisteta pätemättömäksi.

Sisarukset miettivät olisiko heillä kuitenkin keinoja toimia asiassa?

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja kartoitetaan tilanteesi avio-oikeuden ja perimyksen osalta!

Author: Hanna Rahikka

………………………………………………………………………………………………………………………………………………….

Perhe-ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

Puolison perintöoikeus

DSC_4219

Heini ja Mika olivat menossa naimisiin ja nuorenparin pohtiessa hääjuhlien käytännön järjestelyjä, miettivät Mikan vanhemmat kesämökkikiinteistönsä lahjoittamista pojalleen Mikalle. Vanhempia mietitytti erityisesti mitä tuleva miniä sanoisi, jos he kertoisivat ajatelleensa lahjoittaa kesämökkikiinteistönsä Mikalle, mutta sulkea lahjakirjassa lahjansaajan tulevan aviopuolison avio-oikeus pois. Kiinteistö kun oli Mikan isän vanha kotitalo. Tämä valveutunut nuoripari oli kuitenkin jo aikaa sitten itsekin keskustellut avioehdosta. Avioehdon tarpeellisuudesta oltiin yhtä mieltä ja sen haluttiin olevan täysin poissulkeva ja voimassa niin kuoleman kuin avioeronkin varalta.

Kesämökkikiinteistöstä tehtiin lahjakirja ja Heini ja Mika pääsivät häiden kynnyksellä remontoimaan mökkiä. Avioehto allekirjoitettiin ja rekisteröitiin ja pari sai toisensa kauniina kesäiltana oman mökin pihalla järjestetyssä juhlassa. Elämä soljui onnellisesti eteenpäin, kunnes eräänä talvipäivänä Mika menehtyi autokolarissa.

Heini pohti surun keskellä sitä, miten käytännön asiat järjestyisivät. Ainakin heidän nykyiseen kotiinsa, jossa he olivat vuokralla, hänellä olisi yksinkin varaa jäädä. Mikan isä alkoi tarmokkaasti hoitaa pakollisia asioita ja lupasi järjestää kaikki perunkirjoituksesta lähtien. Hehän Mikan äidin kanssa olisivat Mikan perilliset, näin hän Heinille kertoi. Pari viikkoa myöhemmin Heini sai kuitenkin puhelun lakimieheltä, joka oli järjestämässä Mikan perunkirjoitusta. Lakimies kertoi Heinille, että lain nojalla Heini perisi Mikan omaisuuden eikä Mika ollut myöskään jättänyt jälkeensä testamenttia, joka toisin määräisi. Heini ei voinut uskoa korviaan. Hänen oma isänsä oli kuollut tovi aiemmin ja hän muisti kirkkaasti, miten hänen äitinsä oli koko ajan puhunut isän perimisestä ja lakimies oli nimenomaan painottanut, että äiti sai isän omaisuudesta ainoastaan tasinkoa ja senkin avio-oikeuden nojalla eikä perimyksen. Nythän hänellä ja Mikalla ei edes ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.

Lain, joka Suomessa säätää perimyksestä – perintökaaren – 3 luvun 1 § mukaan ”Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle”. Eloonjääneen puolison – eli tässä tapauksessa Heinin – kuollessa hänen pesänsä osakkaita ovat ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset, eli mikäli Mikalta on vielä tuolloin elossa isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen, saavat ne heistä, joilla silloin on lähinnä oikeus periä Mika, osuuden eloonjääneen puolison eli Heinin pesästä. Lähtökohta on, että toissijaiset perilliset saavat puolet eloonjääneen puolison pesästä, mutta mikäli on olemassa avioehto kuoleman varalta, vaikuttaa se osaltaan omaisuuden jakautumiseen tässä vaiheessa.

Heini peri siis Mikan omaisuuden rajoitetulla omistusoikeudella. Hän saa esimerkiksi myydä, vuokrata ja pantata perimäänsä omaisuutta, eikä hän tarvitse siihen toissijaisten perillisten suostumusta. Hän ei kuitenkaan saa testamentilla määrätä Mikalta tulevasta omaisuudesta eli siitä, mitä on tuleva Mikan perillisille, kun Heini kuolee. Jotta Heini olisi saanut omaisuuden siten, että hän saisi myös testamentata sen, olisi siinä tapauksessa Mikan tullut tehdä täysi omistusoikeustestamentti Heinin hyväksi. Heinin tekemän lahjan tai lahjanluonteisen luovutuksen osalta Mikan toissijaisilla perillisillä on suojanaan perintökaaren 3:3:n mukainen oikeus saada vastiketta Heinin kuoleman jälkeen toimitettavassa pesänjaossa.

Aina niin hyvissä väleissä appivanhempiensa kanssa ollut Heini saikin pian huomata, että oman surunsa keskellä myös appivanhemmille oli tullut täytenä yllätyksenä lain säädös Heinin perillisasemasta. Jokaisella heistä oli pian oma mielipiteensä siitä, miten omaisuutta ja erityisesti kesämökkiä tulisi käyttää. Kun Heini ilmoitti harkinneensa mökin myymistä, koska sen ylläpito oli liian kallista, menivät välit lopullisesti poikki.

Yhä useampi naimisiinmenevä pariskunta pohtii ennen avioitumista avioehdon tekemistä, mutta harva kuitenkaan miettii sitä, mitä tapahtuu, jos puoliso kuolee. Asuntolaina on turvattu lainaturvalla, mutta siitä kuka minut kuoltuani perii, ei kenties ollakaan täysin varmoja. Ota yhteyttä Legal Loungeen – me käymme kanssasi läpi ennen avioitumista ne juridiset seikat, joihin avioituminen vaikuttaa.

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe-ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.