Tag Archives: avioero

Yhteistyötä Yhden Vanhemman Perheiden Liiton kanssa

IMG_3949

Legal Lounge aloittaa yhteistyön Yhden Vanhemman Perheiden Liitto (YVPL) ry:n kanssa syyskuussa 2016. YVPL ry on lastensuojelujärjestö, jonka tavoitteena on parantaa yhden vanhemman perheiden sosiaalista, taloudellista ja oikeudellista asemaa. Liitolla on noin 50 paikallisyhdistystä, joihin kuuluu satoja jäseniä.

Suomessa on monenlaisia erilaisia perheitä ja myös lakiasiainpalvelujen on voitava vastata erilaisten perheiden tarpeisiin. Yksinhuoltajaperheitä oli vuonna 2009 kaikista perheistä 20 %, eli lähes 120 000 (Tilastokeskus, Perheet 2012). YVPL:n mukaan suurimmassa osassa näistä perheistä myös etävanhempi osallistuu lapsen hoitoon ja lapsi tosiasiallisesti asuu ainakin joitakin aikoja toisen vanhemman luona. Ero, toisen vanhemman kuolema tai yksin kohdattu vanhemmuus saattaa herättää kysymyksiä ja mietteitä sekä vertaistuen tarvetta, eikä vanhemman tarvitse YVPL:n kaltaisten toimijoiden takia jäädä kysymystensä kanssa yksin.

Me Legal Loungessa olemme perheoikeuteen erikoistuneita juristeja ja haluamme, että osaamisemme saavuttaa ne, jotka tarvitsevat apuamme. Yhteistyöhömme YVPL:n kanssa kuuluu muun muassa viikoittaiset puhelinneuvonta-ajat liiton juristipäivystyksessä, juridisen konsultoinnin tarjoaminen liiton tapahtumissa sekä osallistuminen liiton järjestämän eroklinikan pop chattiiin. Yhteistyö on osa yrityksemme pro bono- eli hyväntekeväisyystyötä.

Olemme iloisia ja ylpeitä uudesta yhteistyökumppanistamme ja innolla odotamme, että saamme tarjota osaamistamme YVPL:oon kuuluvien jäsenyhdistysten jäsenille. Seuraa nettisivuamme ja Facebookiamme ja pysy mukana myös YVPL:n toiminnassa.

IMG_9458

“Muuttuva Perhe” on YVPL:n julkaisema lehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Uusin numero 02/2016 kertoo mm. lapsen huoltolain muutostarpeista ja eron jälkeisestä vainosta.

 

Pick your battles

lapsi

Tuttavani kävi läpi avioeroprosessia jokunen aika sitten. Maantieteellisesti kaukana minusta, mutta puhelimen päässä. Toimin tilanteessa kuuntelevana korvana, en lakimiehenä. Hän otti asian juridisen puolen osalta yhteyttä paikkakunnallaan toimivaan ammattilaiseen, jotta hän saisi jatkossa apua mahdolliseen tuomioistuinkäsittelyyn – pariskunnan keskusteluyhteys kun oli lähes täysin poikki ja näytti todennäköiseltä, että osituksesta ja lapsiin liittyvistä asioista ei saataisi sopua aikaan. Ainakaan ilman ammattilaisia.

Kokenut avioerojuristi oli sanonut tuttavalleni: “Juridisten neuvojen lisäksi haluan sanoa sinulle sen, minkä kokemus näissä asioissa on opettanut. Kun avioero on riitaisa ja siinä on mukana lapsia, on järkevä toisinaan joissain asioissa niellä kiukkunsa. Usko minua, tulet ajan kuluttua kiittämään itseäsi jokaisesta niistä kerrasta, kun hillitsit itsesi. Lasten parhaaksi.”

Neuvon tarkkaa sanamuotoa en muista ja se saattoi hieman jo muuttaa sanamuotoaan suusta suuhun kerrottaessa, mutta ydinajatus oli sama: joka asiasta ei kannata riidellä. Joskus on lasten edun ja hyvinvoinnin vuoksi tärkeää niellä oma kiukku ja käsitellä sitä muualla kuin ex-puolison tai lasten edessä/kanssa. Tilanteen äärimmilleen kärjistäminen ei joka asiassa ole järkevää. Tärkeää on turvata jatkossa se, että vanhemmat kykenevät kommunikoimaan keskenään lasten asioissa ja säilyttämään lasten läheisen suhteen molempiin vanhempiin.

Olin iloinen kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että juridiikan ammattilainen ei edistänyt riitaa, vaan sovintoa – kuten toki kuuluukin. Toisekseen siitä, että hän uskalsi sanoa asiakkaalle tuon neuvon senkin uhalla, että riitaisassa tilanteessa tämä todennäköisesti saattoi myös ärsyttää asiakasta. Asiakas kun usein näkee vain oman asiansa eikä kokonaisuutta eikä näin ollen voi ymmärtää, että hänen asiaansa ajava asiamies ei olekaan joka asiassa hänen kanssaan samaa mieltä. Tämän asiakas saattaa kokea herkästi siten, että oma asiamies ei ole “hänen puolellaan”, vaikka siitä tilanteessa ei ole kyse.

Jokaisessa erossa on kaksi osapuolta. Toisissa eroissa on noiden kahden osapuolen lisäksi myös lapsi tai lapsia, joihin tilanne vaikuttaa. He ovat tilanteessa tahtomattaan ja täysin vanhempiensa toiminnan varassa. Toki lapsia suojelee lainsäädäntö asiaan liittyen, mutta lainsäädäntö ei kata kaikkea asiaan liittyvää ja lisäksi tuomioistuimen päätökset ovat vasta viimesijainen ja hidas keino puuttua asioihin.

Lähetänkin nyt näin virtuaalisesti kiitoksen kollegalleni sinne kauas: KIITOS siitä, kun olit ammattilainen. Pysyit tarpeeksi etäällä etkä mennyt asiakkaan tunteisiin mukaan. Autoit näkemään juridisen kokonaiskuvan ja kykenit selittämään kansankielellä siihen liittyvää lainsäädäntöä. Kiitos kun autoit selvittämään sovinnon mahdollisuutta, vaikka sovintoa asiassa ei saatukaan aikaan. Kiitos kun olit ihmiselle ihminen. Sitä mekin pyrimme Legal Loungessa olemaan – joka päivä!

Author: Hanna Rahikka

“Sano sinä ammattilaisena, kannattaako se avioehto tehdä?”

Saamme usein kysymyksiä siitä, kannattaako avioehto tehdä? Yleisluonteisena kysymyksenä tuohon ei ole yhtä ainoaa “oikeaa” vastausta. Siihen kysymykseen, kannattaako juuri teidän tehdä avioehto, voitte sen sijaan saada ammattilaisen keskusteluapua päätöksenne tueksi. Päätös on aina pariskunnan yhteinen eikä avioehtosopimusta voi yksin toinen osapuoli tehdä.

Seisoin taannoin maistraatin aulassa jonottamassa palvelutiskille, kun viereeni pyörähti nuoripari suoraan vihkimistilaisuudesta. Vaimo piti kädessä kukkakimppua ja molemmat hymyillen pyysivät avioehtonsa rekisteröintiä. Mieleeni tuli ystäväpariskunta, joka erosi sovussa ja ensin haki avioehdon rekisteröintiä ja sen jälkeen avioeroa. Avioehto oli jäänyt pitkän avioliiton aikana tarkoituksesta huolimatta laatimatta ja eron kynnyksellä se koettiinkin tarpeelliseksi.

Avioliiton solmiminen on päätös, joka useimmiten perustuu tunteisiin, mutta sen solmimista voivat puoltaa myös järkiperäiset, jopa taloudelliset syyt kuten leskeneläke. Avioitumisen kynnyksellä on paljon pohdittavia käytännön asioita esteiden tutkinnasta juhlien järjestämiseen. Yhä useampi miettii kuitenkin avioitumispäätöksen tehtyään myös sitä, mikä se avioehto oikeastaan onkaan ja pitäisikö sellainen tehdä. Siinä missä avioehdon tekemistä on pidetty aiemmin kenties ainoastaan varakkaiden ihmisten tehtävänä, ovat asenteet vahvasti muuttumassa. Ihmiset ovat yhä enemmän perillä avioliiton taloudellisista vaikutuksista ja omat tai lähipiirin kokemukset vain vahvistavat sitä, että näistä vaikutuksista halutaan ainakin ottaa selvää ennen avioitumista.

Mitä avioehto sitten tarkoittaa?

Ennen avioitumista tai avioliiton aikana pariskunta voi solmia avioehtosopimuksen. Huomattavaa on, että avioehtosopimusta ei voi solmia enää avioeron tultua vireille. Avioliittolain 41 §: “Ennen avioliittoa tai sen aikana tekemässään avioehtosopimuksessa voivat kihlakumppanit tai puolisot määrätä, että avio-oikeutta ei ole sellaiseen omaisuuteen, joka jommallakummalla heistä on tai jonka hän myöhemmin saa. Samassa järjestyksessä voidaan sopia siitä, että puolisolla on avio-oikeus omaisuuteen, johon hänellä aikaisemmin tehdyn avioehtosopimuksen perusteella ei olisi sellaista oikeutta.” 

Lähtökohta on, että jos avioehtoa ei ole, kaikki molempien osapuolten omaisuus on avio-oikeuden alaista. Avioliittolain 35 § on täsmennetty tätä peruslähtökohtaa: “Avio-oikeutta ei kuitenkaan ole omaisuuteen, josta avioehtosopimuksin taikka lahjakirjassa, testamentissa tai henkilövakuutuksen edunsaajamääräyksessä on niin määrätty, eikä myöskään siihen, mikä on tullut sellaisen omaisuuden sijaan. Jos sitä paitsi on määrätty, että avio-oikeutta ei ole myöskään tällaisen omaisuuden tuottoon, noudatettakoon tätä määräystä.”

Ositusperuste syntyy, kun toinen aviopuolisoista kuolee tai aviopari laittaa avioeron vireille. Edellä mainittua hetkeä kutsutaankin ositusperusteen syntyhetkeksi. Ositus voidaan tämän jälkeen toimittaa. Ositusperusteen syntyhetki määrittää sen omaisuuden, joka kuuluu ositettan omaisuuden piiriin. Myös omaisuuden tuotto ositusperusteen syntyhetken ja itse osituksen tekemisen väliseltä ajalta on ositettavaa omaisuutta. Ositettavaa omaisuutta on myös ositusperusteen syntyhetkellä olleen omaisuuden sijaan tullut omaisuus eli vaikkapa eron vireille tulon jälkeen (mutta ennen osituksen tekemistä) myydyn auton myynnistä saadut varat.

Osituksessa lasketaan puolisoiden nettovarallisuus yhteen ja sen säästö puolitetaan. Tällöin saadaan selville avio-osan suuruus. Kummankin puolison tulisi osituksessa saada avio-osan verran omaisuutta itselleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kumpikin puoliso saa puolta kaikesta omaisuudesta, vaan yhä lähtökohtaisesti molemmat pitävät nimissään olevan omaisuuden ja tasingonmaksuvelvollinen maksaa toiselle tasinkoa. Avioliittolain 34 § toteaa, että “Se omaisuus, mikä puolisolla on avioliittoon mennessään, kuuluu edelleen hänelle. Niin ikään on hänen omaisuuttaan, mitä hän avioliiton aikana saa.” Valitettavan yleinen on kuitenkin ylläkin mainittu harhakäsitys siitä, että “erotessa puolisolle joutuu luovuttamaan puolet omaisuudestaan”.

Tasinko on siis se rahasumma tai omaisuuserä, joka toiselle osapuolelle täytyy siirtää, jotta molemmille jää yhtä suuri avio-osa.

tasinkokuva

Ositusta voidaan avioliittolain nojalla sovitella. Avioliittolain 103 b säätää osituksen sovittelusta: “Ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.”

Miten tilanne muuttuu, jos puolisoilla on avioehto?

Jos puolisoilla on molemminpuolisesti täysin poissulkeva avioehto, ei avioeron tai toisen puolison kuoleman jälkeen tehdä ositusta vaan omaisuuden erottelu. Tällöin lähtökohtaisesti molemmat puolisot pitävät nimissään olevan omaisuuden. Tasinkoa ei makseta.

Miten avioehto laaditaan?

Avioehto tulee laatia kirjallisesti ja päivätä. Avioehto tulee molempien osapuolten allekirjoittaa ja kahden esteettömän henkilön oikeaksi todistaa. Avioehto tulee myös rekisteröidä. Vaikka avioehdon tekisi ennen avioitumista, sen voi rekisteröidä vasta avioitumisen jälkeen. Tällä hetkellä avioehtosopimukset rekisteröidään maistraatissa. Hinta avioehdon rekisteröinnille on 55 euroa (vuonna 2016). Avioehtosopimus tulee voimaan vasta, kun se rekisteröidään.

Avioehtosopimuksen purkaminen tai muuttaminen tulee myös tehdä samassa yllä kerrotussa muodossa.

Erityisen huomattavaa on, että avioehto on paljon muutakin kuin muotomääräysten täyttyminen ja sen rekisteröinti. Tässäkin asiakirjassa muodon lisäksi yhtä merkityksellinen on sen sisältö. Alaikäisten ja muutoin edunvalvonnan tarpeessa olevien osalta, käänny aina ammattilaisen puoleen avioehtoa harkittaessa.

Millainen avioehto sitten voi olla?

Avioehto voi olla esimerkiksi osittain tai kokonaan poissulkeva. Eli se voi koskea puolisoiden koko omaisuutta tai esimerkiksi joitain omaisuuseriä. Avioehto voi olla molemminpuolinen tai toispuoleinen eli sillä voidaan sulkea pois molempien avio-oikeus tai esimerkiksi B:n avio-oikeus A:n omaisuuteen. Vaihtoehdoista kannattaa keskustella juridiikan ammattilaisen kanssa.

Aikaisemmin avioehdon saattoi laatia vain sekä eron että kuoleman varalle, ei jommankumman. Nykyään katsotaan, että avioehto voi myös olla voimassa vain avioeron varalta. Muutoksen toi korkeimman oikeuden ratkaisu 2000:100. Tämä ratkaisu kuitenkin koski edellä kerrotuin tavoin vain avioerotilannetta. Korkein oikeus ei itseasiassa käsitellyt ratkaisussaan sitä, voiko avioehtoa tehdä vain kuoleman varalle, siten että kuolintapauksessa avio-oikeutta ei olisi. Kannanottoja on ollut molemmista näkökannoista. Toisaalta on katsottu esimerkiksi, että Perintökaaren 17:1.1 seuraisi, että ehto ei ole pätevä (“Sopimus elossa olevan henkilön jäämistöstä on pätemätön.”) Toisaalta on taas todettu, että kysymys ei ole elossa olevan pesää koskevasta sopimuksesta ja se, mitä kyseisessä avioehdossa on mahdollisesti sovittu avioeron varalta, on perintökaaren kyseisen kohdan valossa merkityksetöntä. Kysymyksestä saisi kirjoitettua oman kirjansa, joten tässä tekstissä en mene syvemmin tähän problematiikkaan.

Ota yhteyttä Legal Loungeen ja sovitaan tapaaminen, jossa kartoitetaan teidän tilanteenne!

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe- ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.

Puolison perintöoikeus

DSC_4219

Heini ja Mika olivat menossa naimisiin ja nuorenparin pohtiessa hääjuhlien käytännön järjestelyjä, miettivät Mikan vanhemmat kesämökkikiinteistönsä lahjoittamista pojalleen Mikalle. Vanhempia mietitytti erityisesti mitä tuleva miniä sanoisi, jos he kertoisivat ajatelleensa lahjoittaa kesämökkikiinteistönsä Mikalle, mutta sulkea lahjakirjassa lahjansaajan tulevan aviopuolison avio-oikeus pois. Kiinteistö kun oli Mikan isän vanha kotitalo. Tämä valveutunut nuoripari oli kuitenkin jo aikaa sitten itsekin keskustellut avioehdosta. Avioehdon tarpeellisuudesta oltiin yhtä mieltä ja sen haluttiin olevan täysin poissulkeva ja voimassa niin kuoleman kuin avioeronkin varalta.

Kesämökkikiinteistöstä tehtiin lahjakirja ja Heini ja Mika pääsivät häiden kynnyksellä remontoimaan mökkiä. Avioehto allekirjoitettiin ja rekisteröitiin ja pari sai toisensa kauniina kesäiltana oman mökin pihalla järjestetyssä juhlassa. Elämä soljui onnellisesti eteenpäin, kunnes eräänä talvipäivänä Mika menehtyi autokolarissa.

Heini pohti surun keskellä sitä, miten käytännön asiat järjestyisivät. Ainakin heidän nykyiseen kotiinsa, jossa he olivat vuokralla, hänellä olisi yksinkin varaa jäädä. Mikan isä alkoi tarmokkaasti hoitaa pakollisia asioita ja lupasi järjestää kaikki perunkirjoituksesta lähtien. Hehän Mikan äidin kanssa olisivat Mikan perilliset, näin hän Heinille kertoi. Pari viikkoa myöhemmin Heini sai kuitenkin puhelun lakimieheltä, joka oli järjestämässä Mikan perunkirjoitusta. Lakimies kertoi Heinille, että lain nojalla Heini perisi Mikan omaisuuden eikä Mika ollut myöskään jättänyt jälkeensä testamenttia, joka toisin määräisi. Heini ei voinut uskoa korviaan. Hänen oma isänsä oli kuollut tovi aiemmin ja hän muisti kirkkaasti, miten hänen äitinsä oli koko ajan puhunut isän perimisestä ja lakimies oli nimenomaan painottanut, että äiti sai isän omaisuudesta ainoastaan tasinkoa ja senkin avio-oikeuden nojalla eikä perimyksen. Nythän hänellä ja Mikalla ei edes ollut avio-oikeutta toistensa omaisuuteen.

Lain, joka Suomessa säätää perimyksestä – perintökaaren – 3 luvun 1 § mukaan ”Jos perittävä oli naimisissa eikä häneltä ole jäänyt rintaperillistä, menee jäämistö eloonjääneelle puolisolle”. Eloonjääneen puolison – eli tässä tapauksessa Heinin – kuollessa hänen pesänsä osakkaita ovat ensiksi kuolleen puolison toissijaiset perilliset, eli mikäli Mikalta on vielä tuolloin elossa isä, äiti, veli tai sisar tai veljen tai sisaren jälkeläinen, saavat ne heistä, joilla silloin on lähinnä oikeus periä Mika, osuuden eloonjääneen puolison eli Heinin pesästä. Lähtökohta on, että toissijaiset perilliset saavat puolet eloonjääneen puolison pesästä, mutta mikäli on olemassa avioehto kuoleman varalta, vaikuttaa se osaltaan omaisuuden jakautumiseen tässä vaiheessa.

Heini peri siis Mikan omaisuuden rajoitetulla omistusoikeudella. Hän saa esimerkiksi myydä, vuokrata ja pantata perimäänsä omaisuutta, eikä hän tarvitse siihen toissijaisten perillisten suostumusta. Hän ei kuitenkaan saa testamentilla määrätä Mikalta tulevasta omaisuudesta eli siitä, mitä on tuleva Mikan perillisille, kun Heini kuolee. Jotta Heini olisi saanut omaisuuden siten, että hän saisi myös testamentata sen, olisi siinä tapauksessa Mikan tullut tehdä täysi omistusoikeustestamentti Heinin hyväksi. Heinin tekemän lahjan tai lahjanluonteisen luovutuksen osalta Mikan toissijaisilla perillisillä on suojanaan perintökaaren 3:3:n mukainen oikeus saada vastiketta Heinin kuoleman jälkeen toimitettavassa pesänjaossa.

Aina niin hyvissä väleissä appivanhempiensa kanssa ollut Heini saikin pian huomata, että oman surunsa keskellä myös appivanhemmille oli tullut täytenä yllätyksenä lain säädös Heinin perillisasemasta. Jokaisella heistä oli pian oma mielipiteensä siitä, miten omaisuutta ja erityisesti kesämökkiä tulisi käyttää. Kun Heini ilmoitti harkinneensa mökin myymistä, koska sen ylläpito oli liian kallista, menivät välit lopullisesti poikki.

Yhä useampi naimisiinmenevä pariskunta pohtii ennen avioitumista avioehdon tekemistä, mutta harva kuitenkaan miettii sitä, mitä tapahtuu, jos puoliso kuolee. Asuntolaina on turvattu lainaturvalla, mutta siitä kuka minut kuoltuani perii, ei kenties ollakaan täysin varmoja. Ota yhteyttä Legal Loungeen – me käymme kanssasi läpi ennen avioitumista ne juridiset seikat, joihin avioituminen vaikuttaa.

Author: Hanna Rahikka

…………………………………………………………………………………………………………………………………………………..

Perhe-ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.