“Me oltiin sovittu, että se maksaa 200 euroa mun tilille ja sitten me maksetaan nää lätkämaksut puoliksi. Ja se maksaa vielä Aten puhelinmaksut, ne ei kyllä ole kuin 20 euroa kuussa, mutta silti. Nyt se ei enää suostu laittamaan mulle sitä 200 euroa, kun se menee kuulemma mun omiin menoihin, eikä se eron jälkeen nyt haluakaan maksaa mun asumisesta tässä uudessa kämpässä mitään. Ei kuulemma kuulu sille. Miksei se maksa, vaikka ollaan sovittu? Se laittoi mulle siitä sähköpostilla ihan sen, mitä oltiin sovittu. Nyt se sanoo, että mun kuuluu maksaa, kun olen nyt “lähivanhempi”, ja kulut kuuluu mulle. Mun mielestä sen pitäis maksaa puolet ainakin Aten lätkästä ja iltapäiväkerhosta, fifty-fifty, niin olis reilua kaikille. ”
Näitä kyselyitä saamme lähes päivittäin. Vanhemmat eivät tiedä mitä kaikkea lapsen elatukseen kuuluu, miten elatusavun määrä lasketaan tai miten toinen saadaan osallistumaan lapsen kustannuksiin. Helposti oletetaan, että jos toinen maksaa puolet, “fifty-fifty”, vaikkapa tarhasta ja vaatteista, niin se riittää. Näin ei ole. Tai kerätään pitkiä excel-taulukoita ja kuitteja siitä, mitä kukakin on maksanut ja kuka on velkaa kenellekin. Huoh, miten työlästä ja helposti riitaisaa.
Excel-taulukoista ja kuittikaupasta pääsee kuitenkin helposti eroon sopimalla riittävistä elatusmaksuista, joiden tulee huomioida molempien vanhempien taloudellinen kyky osallistua lapsen elatukseen. Jos elatusmaksuista ei päästä sovintoon, on lapsella oikeus omissa nimissään (huoltaja edustajanaan ja avustajan apunaan) saattaa elatusapusaatavansa oikeuden ratkaistavaksi. Elatusapu on siis lapsen saatavaa, lapsen oikeus, josta ei voida lapsen puolesta luopua tai sopia lapsen edun vastaisesti, ja jota oikeutta lapsi saa itse omissa nimissään hakea.
Laki lapsen elatuksesta lähtee siitä, että “Lapsella on oikeus riittävään elatukseen. Se käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.” (1 §) Se, mitä laissa tarkoitetaan “riittävällä” on aina tapauskohtaisesti ratkaistava.
Lapsen elatuksesta voidaan tehdä sopimus, joka vahvistetaan yleensä lastenvalvojalla. Viranomaisen vahvistaman sopimuksen nojalla elatusmaksu on suoraan ulosottokelpoinen, jos maksaja ei sitä maksa. Vastaavaa vaikutusta ei ole lapsen vanhempien keskenään tekemällä sopimuksella, jota ei ole vahvistettu. Sen sijaan vahvistettu sopimus vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.
Kun lapsen elatusmaksuista on sovittu tai tuomioistuin niistä päättänyt, etävanhempi maksaa kuukausittaisen elatusmaksun ja lähivanhempi maksaa lapsen menot. Lähivanhempi ei tällöin enää voi vaatia etävanhempaa maksamaan puolia vaikkapa lapselle ostettavasta uudesta koulurepusta tai luistimista. Tästä syystä elatusmaksut kannattaa sopia tarpeeksi suuriksi ja vähintään riittäviksi.
Jos elatusvelvollisella, eli sillä, jolta elatusapua haetaan, ei ole elatuskykyä (esim. pitkäaikaistyötön tai työkyvytön), on tärkeää, että puuttuva elatuskyky silti vahvistetaan tuomioistuimessa ja elatusmaksu vahvistetaan nollaan euroon. Tämä on nimittäin edellytys sille, että lapselle voi hakea elatustukea Kelasta. Vähävaraisen etävanhemman ei siis kannata vältellä asian ratkaisemista, sillä elatuskyvyn puuttumisen vahvistaminen on sekä lapsen että etävanhemman etu: lapsi saa oikeuden hakea elatustukea Kelalta ja samaan aikaan etävanhemman ei voida väittää laiminlyövän elatusvelvollisuuttaan.
Elatustukea voi myös hakea ja saada mikäli vanhempi vahvistetusta sopimuksesta tai käräjäoikeuden päätöksestä huolimatta jättää sovitut/määrätyt elatusmaksut maksamatta. Näissä tilanteissa elatustuen myöntämisen jälkeen Kela ryhtyy perimään elatusapuja elatusvelvolliselta.
Elatusapu kannattaa pääsääntöisesti vahvistaa lapsen täysikään saakka, sillä elatusavun määrää voidaan myöhemmin muuttaa, jos vanhemmat yhdessä sopivat muutoksista taikka jos tuomioistuin olosuhteiden muuttumisen takia antaa asiasta uuden ratkaisun. Lain lapsen elatuksesta mukaan “Vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1–3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. ” (11 §)
Vanhemmat voivat sopia lapsen asioista, myös elatusmaksuista, lastenvalvojalla tai tuomioistuimen sovittelussa. Vielä oikeudenkäynninkin aikana osapuolet voivat sopia riitansa. Kokemuksemme mukaan sovinto on usein kestävämpi ratkaisu kuin pitkä ja raskas tuomioistuinprosessi. Kannattaa myös muistaa, että elatusmaksut ovat tarkoitettu lapsen elatukseen ja, mikäli sovintoon ei päästä, loppukädessä tuomioistun päättää asiasta lapsen edun mukaisesti.
Ota yhteyttä lakimiehiimme Marjaan p. 010 505 2652 tai Hannaan p. 010 505 2655 ja kartoitetaan tilanteesi.
