Category Archives: Rikosoikeus

Hyvä ero – oikeudenkäynti ja avustajan rooli

Riita-asian ratkaiseminen käräjäoikeusteitse on pitkä ja raskas reitti, jonka kuormittavuutta harvoin täysin ymmärretään etukäteen. Joissakin tilanteissa riidan ratkaiseminen oikeudenkäynnin avulla on kuitenkin ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto ja silloin on hyvä tietää mihin on ryhtymässä. Kokeneet asianajajamme Marja Välilä ja Hanna Rahikka keskustelevat oikeudenkäyntiprosessista ja avustajan roolista prosessin aikana. Näkökulmaksi keskustelulle valikoitui erityisesti oikeudenkäynti riitaisan eron johdosta sekä lapsen huoltoon liittyvien kysymysten ratkaiseminen käräjäoikeudessa.

Miten oikeusprosessi etenee? Mikä on avustajan rooli? Mistä asioista käräjäoikeus voi ylipäänsä antaa ratkaisun? Mitä tarkoitetaan olosuhdeselvityksellä? Muun muassa näistä kysymyksistä keskustellaan alla olevalla videolla! 

Asianajajaliitto 100 vuotta!

Marja (vas.) ja Hanna Asianajajaliiton 100-vuotispäivillä.

Legal Lounge oli mukana juhlimassa Asianajajaliiton satavuotista taipaletta Messukeskuksessa 25.1.2019. Upea tapahtuma, johon osallistui noin 1800 asianajajaa ja muuta vierasta. Kiitos liitolle hienosta päivästä ja suuret onnittelut satavuotiaalle!

Saimme päivän aikana kuulla monta kiinnostavaa puheenvuoroa mm. asianajajan työn murroksesta ja tulevaisuudesta – miten kohtaamme haastavan asiakkaan ja osaamme jatkossa tarjota asiantuntijapalvelua ajassa, jossa asiakas voi löytää paljon (myös väärää!) tietoa mm. netistä. Onko asiantuntija edelleen tarpeen, vai korvaavatko erilaiset nettipalvelut tai jopa AI asianajajan?

Loppupäätelmä keskustelussa lienee ainakin tällä hetkellä kuitenkin se, että asiakas kaipaa asianajajalta henkilökohtaista face-to-face-palvelua, jossa ihminen kohtaa ihmisen ja asiakas saa yksilöllistä palvelua, jossa keskiössä on ongelmanratkaisu ja asianajajan erityisosaamisen soveltaminen asiakkaan nimenomaiseen tapaukseen. Tämä korostuu erityisesti meidän työssämme, jossa avustamme nimenomaan yksityisasiakkaita erilaisissa riidoissa ja rikosasioissa, joita useimmiten käsitellään tuomioistuimessa saakka. Ehkäpä AI soveltuu yritysjuridiikkaan tai yritysten erilaisiin sopimusasioihin, mutta tällä hetkellä näkemyksemme on se, että ainakin yksityishenkilön oikeudenkäyntiavustajan työ vaatii osaavan ja ammattitaitoisen ihmisen, joka osaa kohdata asiakkaan ihmisenä.

Legal Lounge täyttää tänä vuonna seitsemän vuotta. Olemme hyvinkin nuoria verrattuna satavuotiaaseen liittoon, mutta jatkamme ylpeinä liiton arvoja ja perinteitä asianajajakunnan aktiivisina jäseninä. Osallistumme jatkossakin keskusteluun asianajajatyön kehityksestä ja olemme mukana työstämässä asianajopalveluista parasta mahdollista asiakaspalvelua myös vastaisuudessa.

Onnea liitto!

Juhlavuoden Asianajajapäivän avaus Messukeskuksessa 25.1.2019.

 

 

 

 

 

 

 

 

Hyvää joulua Legal Loungen väeltä!

Taas vaihtuu vuosi, ja on mainio hetki pysähtyä miettimään sekä mennyttä että tulevaa. Kuluneena vuonna olemme jälleen saaneet avustaa asiakkaitamme toinen toistaan kinkkisemmissä riita-asioissa ja neuvotelleet yhä useammin myös sovittelupöydän ääressä. Olemme hoitaneet lukuisia huolto- ja perheriitoja ja iloksemme huomanneet, että erityisesti pienten lasten vanhemmat pyrkivät yhä enenevässä määrin sopimaan riitansa sovittelupöydän ääressä. Lapsen asioista halutaan sopia, ja asianajajalta kaivataan hyviä sovittelutaitoja – taitoa kuunnella riidan molempia osapuolia sekä neuvotella myös oman asiakkaan kanssa vaihtoehdoista, joita tämä ei ole tilanteessa vielä välttämättä nähnyt.

Perheasioiden sovittelutrendin ovat huomanneet myös muut vanhempien kanssa työskentelevät. Perheneuvolassa vanhempia autetaan löytämään kadonnut keskusteluyhteys ja kaupunkien perheoikeudelliset yksiköt täyttyvät sovitteluista. Tuomioistuimen tarjoamat sovittelut ovat olleet asiakkaittemme suosiossa myös haastavissa riita-asioissa. Jopa lastensuojelussa pyritään käymään enenevässä määrin sovittelutyyppisiä yhteisneuvotteluja lasta koskevista ratkaisuista. Toimistomme järjestää sovintoneuvotteluja myös esim. kuolinpesän osakkaille. Usein kun on niin, että mikäli asia saadaan ratkaistua sovinnollisesti, sovinnosta halutaan myös pitää kiinni.

Oikeudenkäyntiavustajan työ on siitä erikoista, että jokainen toimeksianto on omanlaisensa, vaikka asia sinänsä olisikin monessa riidassa sama. Riita on aina ihmistensä näköinen. Toiset ovat ajautuneet vuosien varrella kauas erilleen ja luoneet mielessään tietynlaisen kuvan toisesta, joka sitten saattaakin rikkoontua, kun vihdoin istahdetaan saman pöydän ääreen. Jos  puhumisen lisäksi onnistutaan aidosti kuuntelemaan toista puolta, saamme usein riidan sovittua. Monilla yhdistävä tekijä on yhteiset lapset. Toiset taas eivät pääse eroon erimielisyyksistään, vaikka kuinka neuvoteltaisiin. Silloin avustajan tehtävänä voi olla kertoa, ettei sovinto olekaan mahdollista.

Tulevaan vuoteen 2019 mahtuu sovittelujen lisäksi jälleen lukuisia oikeudenkäyntejä, pesänjakoja ja neuvonantoja. Riidanratkaisun lisäksi erityisesti lapsia koskevat rikosasiat ovat lisääntyneet toimistollamme. Toimistomme fokus pysyy edelleen riidanratkaisussa ja perhe- ja perintöoikeudessa, ja missiomme on yhä auttaa perheitä vaikeissa elämätilanteissa. Pyrimme tekemään asianajopalvelusta helposti saatavilla olevaa, ja kynnyksen hakea asianajajan apua tulee jatkossakin olla matala.

Toivotamme jokaiselle asiakkaallemme, kollegallemme ja yhteistyökumppanillemme rauhallista joulua ja iloista uutta vuotta 2019!

“Mikä minuun meni”

Lähisuhdeväkivaltaa käsittelevän sarjan kolmas osa on Lyömätön Linja Espoossa ry:n toiminnanjohtajan kirjoittama.

maisemakuva

Mikä Minuun Meni?

On kysymys, jota moni kotona tai parisuhteessa väkivaltaa tehnyt henkilö varmasti läpikäy mielessään tapahtuneen väkivaltatilanteen jälkeen. Omat teot kaduttavat, syyllisyyden ja häpeän tunne voi olla valtava. Parisuhteen tai perheen luottamuksellinen arki on muuttunut hetkessä epävarmuuden ja turvattomuuden kokemiseen. Arjen elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua ja tulevaisuus saattaa näyttää epätodelliselta ja hyvin synkältä.

Onneksi väkivallasta ja sen seurauksista voi kuitenkin selvitä. Tästä on olemassa monia kannustavia esimerkkitarinoita. Väkivallan eri osapuolille on tänä päivänä tarjolla asiantuntevaa apua ja tukea. Kuinka moni meistä sitten uskaltaa tarttua tähän mahdollisuuteen? Epäilen, että edelleen hyvin moni tiedostaa avuntarpeensa, mutta ei kuitenkaan uskalla tarttua asiaan. Kynnys hakea apua väkivaltaan on edelleen liian suuri. Väkivaltaa hävetään ja sitä salaillaan sukupuolesta riippumatta. Väkivalta jää piiloon monin eri tavoin ja sen seuraukset ihmisille ovat hoitamattomina vakavia.

Mielestäni termi ”hakea apua” voi olla jollakin tavalla ihmisten kielenkäytössä edelleen noloa. Miten asian voisi ilmaista toisin ja niin että avun hakemisesta saataisiin enemmän esille se kaikki hyvä mitä siitä parhaimmillaan seuraa? Ja miten voisimme nähdä avun hakemisen mahdollisuutena johonkin uuteen ja onnellisuuden kokemuksia tuottavaan elämään?

Lyömätön Linja Espoossa ry on erikoistunut Lyömätön tie – Väkivallan katkaisuohjelmallaan väkivaltaa tehneiden tai käyttäytymisestään pelästyneiden miesten auttamiseen. Toiminta on käynnistetty jo vuonna 1993 ja vuonna 2005 aloitettu Miehen Linja tarjoaa palveluja myös maahanmuuttaneille miehille.  Palvelumme kokemukset vahvistavat sitä, että väkivaltaan kannattaa hakea ulkopuolisen auttajan apua ja tukea. Hyöty siitä voi olla sanoinkuvaamaton, kuten asiakkaamme siitä kertovat.

Jokainen meistä voi olla sukupuoleen katsomatta väkivallan tekijänä. Ihmisten auttajana ja miehenä haluan esittää kielteisen kannan kotona tai parisuhteessa tapahtuvan väkivallan käyttöön. Väkivalta ei voi olla missään tilanteessa ratkaisukeinona. Väkivallan sijaan on olemassa paljon muita hyviä vaihtoehtoja, kuten puhuminen ja asioista keskustelu ja riidatkin ovat sallittuja.

Jos olet huolissasi käyttäytymisestäsi sinun kannattaa hakea itsellesi apua ja tukea. Löydät pääkaupunkiseudulta asiantuntevia auttajatahoja. Lyömätön Linja Espoossa ry:n lisäksi myös muut Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistykset palvelevat. Helsingissä on myös Miessakit ry:n ylläpitämää Lyömätön Linja -toimintaa. Keski-Uudenmaan alueella Paasikiven Nuorisokylän Säätiö ylläpitää myös Lyömätön Linja Keravalla -toimintaa. Voit myös vinkata tästä mahdollisuudesta kaveriasi!

Väkivallatonta elämää edistämässä,

Jari Hautamäki

Toiminnanjohtaja
Lyömätön Linja Espoossa ry
www.lyomatonlinja.fi
kontakti@lyomatonlinja.fi
(09) – 276 62 80

 

Mistä apua lähisuhdeväkivaltaan?

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma. Lähisuhdeväkivalta loukkaa uhrin ihmisoikeuksia ja äärimmäisissä tapauksissa se johtaa jopa uhrin kuolemaan. Väkivallan uhreille tarjottavien palveluiden kehittäminen on ollut useiden eri hallitusten keskeisenä tavoitteena. Selvitysten mukaan palvelutarjonta on kuitenkin laadultaan ja laajuudeltaan hyvin vaihtelevaa ja palveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja.

Lähisuhde- ja perheväkivalta jää helposti havaitsematta, koska niin uhrilla kuin tekijälläkin voi olla häpeän, syyllisyyden tai pelon vuoksi korkea kynnys kertoa väkivallasta ja hakea apua. Ammattilaisilta puolestaan puuttuu osaamista tunnistaa ja uskallusta puuttua väkivaltaan. Erityisesti silloin, kun kyseessä on lähisuhteessa koettu seksuaalinen väkivalta tai hyväksikäyttö, on kokemusten puheeksi ottaminen vaikeaa. Tutkitusti lapsiin, nuoriin, vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuva väkivalta ja kaltoinkohtelu jäävät yleisesti piiloon ja sen uhrit vaille apua.

Laki ja kansainväliset sopimukset velvoittavat kuntia ja viime kädessä valtiota järjestämään palveluja lähisuhdeväkivallasta aiheutuviin tuen tarpeisiin. Väkivallan uhrien auttaminen on kunnissa poikkihallinnollista monialaista työtä.

Koska lähisuhdeväkivaltatilanteissa väkivallan tekijä on uhrille läheinen ja väkivalta on usein toistuvaa ja pitkäkestoista, teon vaikutukset voivat olla erityisen traumatisoivia. Tuen tarve tarkoittaa yleensä suojan, turvan ja kriisiavun tarvetta, ja tarpeen mukaan myös traumatietoisia mielenterveyspalveluita. Uhrin tuen tarve voi väkivallan aiheuttamien fyysisten ja henkisten vammojen hoitamisen lisäksi liittyä lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseen, esimerkiksi avun järjestämiseen lasten huoltoon ja tapaamiseen liittyvissä asioissa erotilanteissa, toimeentuloon ja asumisen järjestämiseen.

Väkivallan uhri voi olla niin traumatisoitunut, ettei hän kykene yksin selviytymään käytännön järjestelyistä. Siksi palveluita on syytä kehittää asiakaslähtöisemmiksi niin, että usein hajanaiset ja siiloutuneet palvelut verkostoituvat väkivaltaa kokeneen asiakkaan ympärille. Monialaista, keskitettyä apua väkivallan uhrille tarjoaa vakavissa väkivaltatapauksissa ns. MARAK-toimintamalli. Lisäksi matalan kynnyksen palveluja ja varhaista puuttumista peruspalveluissa on kehitettävä. Joulukuussa 2016 käynnistyy Nollalinja-nimellä palveleva valtakunnallinen puhelin, josta lähisuhdeväkivallan ja seksuaaliväkivallan uhri saa apua ja neuvoja vuorokauden ympäri.

Raha-automaattiyhdistyksen tuella rahoitetaan myös useita järjestöjen tarjoamia erityispalveluita jotka tarjoavat tukea väkivallan uhrien ohella myös tekijöille. Rikosuhridirektiivin myötä väkivallan uhrien ohjausta poliisin toimesta tarjolla oleviin tukipalveluihin on parannettu. Keskeisimpiä avun tarjoajia lähisuhdeväkivallan uhrin näkökulmasta ovat Rikosuhripäivystys, Naisten linja, Tyttöjen talo, Ensi- ja turvakotien liitto, Tukinainen, Miessakit, sekä maahanmuuttajataustaisiin naisasiakkaisiin erikoistunut Monika-naiset Liitto. Tarjolla on apua myös tilanteessa, jossa itse pelkää käyttävänsä väkivaltaa läheistä kohtaan. Naisille suunnattua palvelua tarjoaa Maria Akatemia ja miehille useampikin eri järjestö, aiemmin mainittujen ohella mm. Lyömätön Linja Espoossa ry.

Martta October

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö ja lakimies Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella vastuualueenaan lähisuhdeväkivallan vastaisten palvelujen kehittäminen.

Lähisuhdeväkivallasta

maisemakuva

Lähisuhdeväkivaltaa koskevien kirjoitusten sarja blogissamme alkaa Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin suunnittelijalle Petri Danielssonille sekä yliopistotutkija Mikko Aaltoselle  esittämillämme kysymyksillä. Kiitämme heitä avusta ja hyvästä yhteistyökokemuksesta innostuneena toivomme jatkossakin voivamme pyytää eri alojen ammattilaisia blogiimme vierailemaan. 

Mikä on lähisuhdeväkivallan määritelmä, mitä lähisuhdeväkivalta on?

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan vakiintuneesti väkivaltaa tai pakottamista, jossa tekijänä on uhrin nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Näin olleen kyse on sekä parisuhdeväkivaltaa että perheväkivaltaa laajemmasta termistä. Tekijä voi olla uhrin puoliso tai seurustelukumppani, vanhempi, sisarus, lapsi, muu sukulainen tai esimerkiksi perhepiiriin kuuluva muu läheinen henkilö tai läheinen hoitaja. Suppeimmassa merkityksessään lähisuhdeväkivallan voi katsoa tarkoittavan ainakin fyysistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista. Laajemmassa merkityksessä kyse voi olla fyysisen ja seksuaalisen väkivallan ja väkivallalla uhkaamisen lisäksi esimerkiksi alistamisesta, kontrolloimisesta, sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamisesta, rahankäytön rajoittamisesta tai estämisestä, kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä sekä uskonnolliseen vakaumukseen pakottamisesta.

Lähisuhdeväkivallan yleisyys Suomessa?

Lähisuhdeväkivallan määrää voidaan kartoittaa sekä poliisin tietoon tulleiden rikosten että erilaisten kyselytutkimusten avulla. Arvio siitä, kuinka paljon lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu, riippuu paljon tietolähteestä. Koska merkittävä osa lähisuhdeväkivallasta ei tule poliisin tietoon, voidaan kyselytiedon olettaa olevan huomattavasti viranomaistilastoja luotettavampi tietolähde erityisesti lievempien väkivallan muotojen sekä esimerkiksi uhkailun, alistamisen ja erilaisten kontrollin muotojen osalta. Vakavimmissa tekomuodoissa myös poliisin tietoon tullut rikollisuus on verraten luotettava tietolähde.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan viranomaisten tietoon tulleita perhe-ja lähisuhdeväkivallan uhreja on viime vuosina ollut noin 8000-10000 vuosittain. Pidemmän aikavälin vertailua vaikeuttaa vuonna 2011 voimaan tullut syyteoikeuden muutos, joka lisäsi poliisin tietoon tulleiden lähisuhdeväkivaltatapausten lukumäärää. Viime vuosina noin kaksi kolmasosaa uhreista on ollut naisia. Naisten osuus uhreista on miehiä korkeampi erityisesti lievissä ja perusmuotoisissa pahoinpitelyissä, törkeissä pahoinpitelyissä ja henkirikoksen yrityksissä sukupuolten välinen ero sen sijaan on tasaisempi.

Kyselyihin pohjautuvia tietoja saadaan esimerkiksi vuosina 1980-2009 toteutetuista kansallisista uhritutkimuksista, vuodesta 2012 alkaen toteutetusta Kansallisesta rikosuhritutkimuksesta, vuosina 1997 ja 2005 toteutetuista naisuhritutkimuksista sekä vuosien 1988, 2008 ja 2013 lapsiuhritutkimuksista. Naisuhritutkimusten mukaan vuosina 1997 ja 2005 noin 8 % vastaajista oli kokenut väkivaltaa tai uhkailua viimeisen 12 kuukauden aikana parisuhdekumppanin taholta, eikä osuudessa ollut kahdeksan vuoden tarkastelujaksolla tapahtunut muutosta. Lapsiuhritutkimuksissa puolestaan on havaittu selvä lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan väheneminen 80-luvulta 2010-luvulle, mikä kertonee siitä, että lapsiin kohdistuvaan fyysiseen kuritukseen suhtaudutaan yhä kielteisemmin. Kansallisten uhritutkimusten mukaan parisuhdeväkivaltaa tai uhkailua kokeneiden vastaajien osuus pysyi vuosina 1980-2009 vakaana tai jopa laski. Vuodesta 2012 alkaen toteutetussa Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa noin 6 % naisista ja 3 % miehistä on ilmoittanut kokeneensa väkivaltaa tai uhkailua nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin taholta viimeisen vuoden aikana.

Tietoon tuleva lähisuhdeväkivalta vs.piiloon jäävä?

Huomattava osa lähisuhdeväkivallasta, kuten muustakaan väkivallasta, ei tule poliisin tietoon. Nimenomaisesti lähisuhdeväkivallan osalta asiaa on vaikea arvioida, mutta eri tietolähteiden avulla voidaan arvioida poliisille ilmoittamista yleisellä tasolla. Esimerkiksi poliisibarometrin mukaan vain noin puolet väkivallan uhreista on tehnyt asiasta ilmoituksen poliisille. Yleisimmät syyt ilmoituksen tekemättä jättämiseen ovat olleet asian kokeminen yksityiseksi tai se, että rikosta ei ole koettu kyllin vakavaksi.

Vuosien 1980-2009 Kansallisten uhritutkimusten perusteella on arvioitu, että aiempaa suurempi osa väkivaltarikoksista tulee poliisin tietoon. Kuitenkin uudemmissakin tutkimuksissa vain noin 15-20 % vastaajista on ilmoittanut asian tulleen poliisin tietoon, naisista vain joka kymmenes. Naisuhritutkimuksen mukaan noin neljännes parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista kertoi että tapauksesta oli ilmoitettu poliisille. Huomattavaa on kuitenkin, että vuonna 2005 aiempaa suurempi osuus oli ilmoittanut tilanteista jollekin viranomaiselle tai muulle ulkopuoliselle taholle, mikä viittaa siihen että kynnys ilmoittaa parisuhdeväkivallasta on saattanut madaltua.  Joka tapauksessa on oletettavaa, että lähisuhdeväkivallassa poliisin tietoon tulleiden tekojen osuus on matalampi kuin muussa väkivallassa sekä miesten että naisten osalta.

Lähisuhdeväkivallan esiintulemiskanavat? Mitkä tahot esimerkiksi erityisen aktiivisesti tunnistavat tämän rikostyypin ja edesauttavat avunsaantia?

Lähisuhdeväkivalta voi tulla poliisin tietoon lukuisten erilaisten tahojen kautta. Viranomaistahojen lisäksi erilaiset kolmannen sektorin toimijat tarjoavat apua sekä väkivallan uhreille että väkivallan tekijöille. Naisuhritutkimuksen mukaan perheväkivaltaa kokeneiden naisten parissa apua oli haettu yleisimmin terveydenhuollosta ja poliisilta. Äärimmäisiä tapauksia lienevät tilanteet, joissa lähisuhdeväkivallan uhri on joutunut turvautumaan esimerkiksi turvakotipalveluihin. Edelleen Naisuhritutkimuksen  mukaan perheväkivallasta ei juuri kysytty eri viranomaispalveluissa ilman vastaajan omaa aloitetta. Tämä saattaa viitata siihen, että perheväkivaltaa ei ohjeistuksista huolimatta kartoiteta systemaattisesti viranomaistoiminnassa.

…………………………………………………………………………………………………………………………

Lähteitä:

Reino Sirén, Mikko Aaltonen & Juha Kääriäinen (2010) Suomalaisten väkivaltakokemukset 1980-2009. http://hdl.handle.net/10138/152511

Petri Danielsson & Juha Kääriäinen (2016) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2015 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. http://hdl.handle.net/10138/161960

Minna Piispa, Markku Heiskanen, Juha Kääriäinen & Reino Sirén (2006) Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. http://hdl.handle.net/10138/152455

Tilastokeskus (2016) Rikos- ja pakkokeinotilasto.http://www.stat.fi/til/rpk/2015/15/rpk_2015_15_2016-05-30_tie_001_fi.html

Sisäministeriö (2016) Poliisibarometri 2016. http://www.intermin.fi/julkaisu/272016?docID=70124

Fagerlund, Monica; Peltola, Marja; Kääriäinen, Juha; Ellonen, Noora; Sariola, Heikki (2014) Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013: lapsiuhritutkimuksen tuloksia.https://www.theseus.fi/handle/10024/86726

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut-vakivalta/sukupuolistuneen-vakivallan-muotoja/lahisuhdevakivalta

 

 

“Pääsetkö tulemaan poliisiasemalle?”

pasila

Monille on tuttu Yhdysvaltalaisista tv-sarjoista pidätetyn “oikeus yhteen puheluun”.  Ei ole pitkäkään aika, kun minulta kysyttiin, että “soittaako teille koskaan kukaan sitä yhtä puhelua?”

Suomen ja Yhdysvaltain oikeusjärjestelmät – saati televisiosarjojen “todellisuus” – eroavat toisistaan monin tavoin ja ihan näin dramaattista yhden ainoan puhelun (vastattiin siihen tai ei) mahdollisuutta Suomessa ei tunneta. Toisinaan lakimies voi toki meilläkin saada puhelun poliisiasemalta. Tällöin saattaa olla kyse pyynnöstä saapua avustajaksi kuulemiseen esitutkinnassa.

Suomessa rikoksesta epäillyllä on oikeus jo esitutkinnassa käyttää valitsemaansa avustajaa. Kun henkilölle ilmoitetaan, että häntä epäillään rikoksesta, on hänelle viipymättä ja viimeistään ennen hänen kuulemistaan tästä oikeudesta ilmoitettava (Esitutkintalaki 16 §).

Myös muilla rikosasian asianosaisilla on oikeus käyttää valitsemaansa avustajaa. Esitutkintaviranomaisen on muutenkin selvitettävään rikokseen, rikoksen selvittämiseen ja asianosaisen henkilöön liittyvät seikat huomioon ottaen huolehdittava siitä, että asianosaisen oikeus käyttää avustajaa tosiasiallisesti toteutuu hänen sitä halutessaan tai oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisen sitä edellyttäessä. (Esitutkintalaki 10 §).

Olin taannoin saanut myöhäisen iltalenkkini aikana viisi puhelua puhelimeeni. Vastaajaviesti paljasti kyseessä olevan asian, jossa asiakas tarvitsi avustajaa kuulemiseen Pasilan poliisiasemalle. Sovimme, että aloittaisimme varhain seuraavana aamuna.  Asiakkaamme sai oikeuksiensa mukaan valitsemansa avustajan paikalle. Seuraavasta aamupäivästä tuli pitkä ja raskas ja oli ehdottoman tärkeä asian laatu huomioiden, että avustaja paikalle oli kutsuttu.

Tiesitkö, että mikäli sinua kuullaan esitutkinnassa, ovat velvollisuutesi hyvin erilaiset riippuen siitä mikä asemasi prosessissa on? Rikosoikeudellisissa asioissa asiakkaat lähestyvät usein juristia vasta kun ovat saaneet käräjäoikeudelta haasteen tai asianomistajana kutsun saapua oikeuteen. Ehdottoman tärkeää olisi kuitenkin konsultoida rikosoikeusjuridiikan ammattilaista jo prosessin alkuvaiheessa.

Esitutkinnassa on esitutkintalain 7 luvun 6 § mukaan asianomistajalla eli rikoksen uhrilla totuudessapysymisvelvollisuus. Tämä tarkoittaa sitä, että “Asianomistajan sekä tämän laillisen edustajan ja asiamiehen on pysyttävä totuudessa tehdessään selkoa tutkittavasta asiasta ja vastatessaan esitettyihin kysymyksiin.”

Rikoksesta epäillyllä sen sijaan on oikeus vaieta ja oikeus olla myötävaikuttamatta rikoksensa selvittämiseen. Esitutkintalaissa lain sanamuoto on “rikoksensa selvittämiseen”, mikä tuntuu hieman oudolta ottaen huomioon, että esitutkintalaissa nimenomaan epäillyn syyttömänä kohtelua painotetaan. Oikeammin olisi liene sanoa oikeus olla myötävaikuttamatta oman mahdollisen syyllisyytensä selvittämiseen sen rikoksen osalta, josta häntä epäillään.

Tämä oikeus olla myötävaikuttamatta “rikoksensa selvittämiseen” on myös nk.itsekriminalisointisuoja, joka koskee rikoksesta epäiltyä. Asia aiheuttaakin usein rikoksen uhrissa tunteen lain epäoikeudenmukaisuudesta kaiken muun hänen kokemansa kärsimyksen ohella.

Rikosprosessissa tulee kuitenkin muistaa, että jokaisella sen osapuolella on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Ketään ei tule tuomita kesken käsittelyn ja rikoksesta epäiltyä kohdellaan syyttömänä, kunnes toisin todistetaan. Tämä nk.syyttömyysolettama tarkoittaakin juuri sitä, että rikoksesta syytettyä on pidettävä syyttömänä, kunnes hänen syyllisyytensä on näytetty toteen tuomioistuinprosessissa, jonka kulusta säädetään lain tasolla.

Itse syyttömyysolettamaa koskeva määräys sisältyy Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6.2 artiklaan ja kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14.2 artiklaan. YK:n ihmisoikeusjulistuksen 11 § mukaan “Jokaisen rikollisesta teosta syytteessä olevan henkilön edellytetään olevan syytön siihen asti kunnes hänen syyllisyytensä on laillisesti todistettu julkisessa oikeudenkäynnissä, jossa hänelle turvataan kaikki hänen puolustustaan varten tarpeelliset takeet.” Suomessa periaate on tuotu esiin muun muassa esitutkintalaissa, jonka 4 luvun 2 § mukaan “Rikoksesta epäiltyä on kohdeltava esitutkinnassa syyttömänä”.

Mitä vakavammasta rikoksesta on kyse, ympäristön suhtautuminen rikoksesta epäiltyyn saattaa muuttua jo esitutkintavaiheessa. Enkä viittaa tällä viranomaisiin, vaan epäillyn arkielämän lähipiiriin. Jos rikosepäily on lisäksi tullut epäillyn työyhteisön tietoon – vaikka ei siihen millään tavalla liittyisikään – voi sillä olla lamauttava vaikutus epäillyn koko arkielämään. Tietyissä median mielenkiinnon herättävissä rikostyypeissä “tuomiota” saatetaan jakaa iltapäivälehtien kautta jo ennen kuin asian oikeuskäsittelyä on päästy alkamaankaan.

Me täällä Legal Loungessa haluamme auttaa Sinua. Ota yhteyttä meihin jo ennen kuulemistasi esitutkinnassa, näin voimme varmistaa oikeuksiesi toteutumisen prosessin alusta saakka. Rikosoikeuspäivystysnumeromme päivystää kesälläkin numerossa 010 505 2655.

Seitsemän vankeusvuotta parin satasen takia

Rikosasian avustaja

Kolme nuorta miehen alkua päättivät yksi ilta viettää aikaansa hyvin epätavallisella tavalla. Pojat väijyivät sopivan, yksin asuvan vanhemman miehen uhrikseen ja “kutsuivat itsensä” sisään tämän asuntoon. He hajottivat miehen kalustoa ja sotkivat seinät, ja rahaakin pojat tajusivat saavansa ”pyytämällä” mieheltä tämän pankkikortin – hakkaamalla ja potkimalla ja veitsellä uhaten. Kun yksi pojista lähti hakemaan automaatilta miehen kortilla rahaa – mitä muutamia kymppejä tilillä nyt olikaan – kaksi muuta jäivät sotkemaan asuntoa ja pahoinpitelemään miestä. Päättivätpä pojat lopuksi vielä sitoa miehen keittiön tuoliin, jottei tämä heti pääsisi hakemaan apua.  Varmuuden vuoksi, ja vieläpä asunnosta löytyneillä sähköjohdoilla – ne nähtävästi pitivät hyvin.

Mies sai poikien potkuista ja lyönneistä ruhjeita ja veitsestä kasvoihin verta vuotavan haavan.  Poikien lähdettyä tuoliin sidottu mies joutui kaatamaan itsensä maahan päästäkseen irti sähköjohdoista. Asunto oli sotkettu täysin, seinät kirjoiteltu täyteen epämääräistä tekstiä, ja rahat tililtä viety. Shokissa mies sulkeutui makuuhuoneeseensa eikä enää uskaltanut ulos asunnosta.

Seuraavana päivänä miehen ystävä huolestui, kun ei saanut miestä kiinni, ja tultuaan asunnolle etsimään ystäväänsä löysi tämän sieltä pelokkaana ja pahoinpideltynä. Kallisarvoisen ystävän toiminnan takia apua saatiin paikalle, toki lähes vuorokausi tapahtumien jälkeen. Mies sai apua haavoihinsa ja asunnon siivoamiseen.

Ryöstö on kyseessä silloin, kun tekijä väkivalloin tai väkivallalla uhaten varastaa tai ottaa luvattomasti käyttöönsä toisen omaisuutta. Törkeäksi teko muodostuu silloin, kun ryöstössä esimerkiksi aiheutetaan toiselle vaikea ruumiinvamma taikka rikos tehdään erityisen raa’alla tai julmalla tavalla, taikka käytetään asetta tai aseeksi rinnastettavaa hengenvaarallista välinettä. Teon täytyy olla myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistus törkeästä ryöstöstä on vähintään kaksi ja enintään kymmenen vuotta vankeutta.

Rikoksen uhri on oikeutettu korvauksiin, mikäli rikoksella on aiheutettu tälle vahinkoa. Uhrin on itse osattava esittää vahingonkorvausvaatimuksensa, joko rikosoikeudenkäynnissä tai myöhemmin siviiliprosessissa. Usein ei tiedetä, että syyttäjä ei yleensä näitä korvausvaatimuksia uhrin puolesta esitä taikka että korvauksia voi hakea myös rikosprosessin jälkeen, jos niitä ei ole osannut tai vaikka uskaltanut hakea rikosoikeudenkäynnissä. Uhrilla on myös oikeus ottaa avukseen asiamies, joka osaa kartoittaa asianmukaiset vaatimukset. Vakavissa rikosasioissa avustaja osaa olla tukena myös jo esitutkintavaiheessa. Vakavissa väkivalta- ja seksuaalirikoksissa uhri on usein oikeutettu maksuttomaan avustajaan.

Lakimiehemme avustivat tapauksen uhria, joka erityisen julmalla tavalla ryöstettiin omassa kodissaan – paikassa, jonka pitäisi olla jokaiselle ihmiselle turvallinen ja yksityinen. Miestä pahoinpideltiin, uhkailtiin veitsellä ja lopuksi sidottiin ja jätettiin loukkaantuneena ja sidottuna tuhottuun kotiinsa. Tapaus oli rikoksenakin hurja ja poikkeuksellisen raju. Pojat saivat miehen tililtä nostettua muutaman sata euroa. Kaksi pojista oli tekohetkellä alaikäisiä, kaikki kolme tuomittiin törkeästä ryöstöstä yhteensä yli seitsemän vuoden vankeusrangaistuksiin ja kaikki kolme velvoitettiin yhteisvastuullisesti korvaamaan miehelle noin 7.000 euroa ja oikeudenkäyntikulujakin kertyi pojille maksettavaksi yli 4.000 euroa. Kaikki tämä muutaman satasen takia. Jopa avustajat jäivät miettimään, mikä poikien motiivi oli ja miksi nuoret, joilla olisi koko elämä edessä, syyllistyvät tämänlaisiin tekoihin, jotka liian usein määrittelevät myös heidän tulevaisuuttaan.

Rikoksen uhrille kuuluu korvaus kärsimistään vahingoista, sekä omaisuus- että henkilövahingoista, mukaan lukien kärsimyksestä. Myös rikoksesta epäilty on aina oikeutettu asianmukaiseen puolustukseen. Lakimiehemme avustavat tavanomaisten rikosten osapuolten lisäksi vakavien väkivaltarikosten ja seksuaalirikosten uhreja. Erityisesti vakavan rikoksen uhri tarvitsee tukea ja apua oikeusprosessiin, joka joskus saattaa tulla vasta pidemmän ajan jälkeen ja saattaa aiheuttaa uhrille lisästressiä kaiken koetun jälkeen. Ota yhteyttä, jos tarvitset avustajaa rikosasiaasi – hyvä avustaja osaa esittää oikeanlaiset korvausvaatimukset ja on rikoksen uhrin tukena koko prosessin ajan taikka toisaalta osaa kartoittaa teosta epäillylle oikeanlaisen puolustusstrategian.

Älä jää asiasi kanssa yksin – ota yhteyttä p. 010 505 2652 tai p. 010 505 2655.

Lähestymiskiellosta

puisto

Me Legal Loungessa palvelemme sinua myös lähestymiskieltoa koskevissa asioissa. Soita päivystysnumeroomme 010 505 2655 tai laita meille viestiä. Olemme täällä sinua varten.

Mikä lähestymiskielto on ja missä siitä säädetään?

Lähestymiskiellosta säädetään laissa lähestymiskiellosta. Lain 1 § mukaan

“Henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi voidaan määrätä lähestymiskielto. 

Jos itsensä uhatuksi tunteva henkilö ja henkilö, jota vastaan kieltoa pyydetään, asuvat vakituisesti samassa asunnossa, lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan torjumiseksi (perheen sisäinen lähestymiskielto).”

Lakimies voi auttaa sinua lähestymiskiellon hakemisessa. Pyytäessäsi ammattilaisen apua, saat samalla laajemman juridisen kartoituksen tilanteesta.

Muista dokumentoida tapahtumat huolellisesti ja jos olet joutunut väkivallan uhriksi, tutkituta vammasi välittömästi lääkärin vastaanotolla.

Jos tapahtumilla on todistajia, ota talteen heidän yhteystietonsa.

Jos joudut esimerkiksi väkivaltarikoksen uhriksi, tee rikosilmoitus.

Onko lähestymiskieltoja erilaisia?

Lähestymiskielto voi olla perusmuotoinen tai laajennettu. Perusmuotoiseen lähestymiskielto tarkoittaa, että lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muutenkaan ottaa tähän yhteyttä tai sitä yrittää. Suojattavaa henkilöä ei saa myöskään seurata tai tarkkailla.

Laajennettu lähestymiskielto tarkoittaa edellä mainittujen lisäksi kieltoa oleskella tietyllä alueella, suojattavan henkilön vakituisen asunnon, loma-asunnon, työpaikan tai muun niihin rinnastettavan oleskelupaikan läheisyydessä.

Perheensisäinen lähestymiskielto voi olla perusmuotoinen tai laajennettu. Perheensisäisessä lähestymiskiellossa henkilön tulee lisäksi poistua yhteisestä asunnosta eikä hän saa palata sinne.

Lähestymiskielto ei koske yhteydenottoja, joihin on “asiallinen peruste ja jotka ovat ilmeisen tarpeellisia”. Lainausmerkein varustettu poikkeus tulee suoraan laista. Poikkeus voi olla esimerkiksi osapuolten yhteisen lapsen joutuminen äkillisesti onnettomuuden johdosta sairaalaan.

Lähestymiskielto on voimassa enintään vuoden kerrallaan, tarvittaessa sitä voidaan jatkaa.

Kuka voi määrätä henkilön lähestymiskieltoon?

Lähestymiskiellon määrää käräjäoikeus ja väliaikaisen lähestymiskiellon voi määrätä käräjäoikeuden lisäksi pidättämiseen oikeutettu virkamies eli päällystöön kuuluva poliisi tai syyttäjä. Tämän virkamiehen on kuitenkin saatettava ratkaisunsa vielä pikaisesti sen tekemisen jälkeen käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Mihin lähestymiskiellot merkitään ja kuka merkinnän voi poistaa?

Lähestymiskiellot merkitään poliisin rekisteriin ja kieltoa ei voi poistaa pelkästään sitä hakeneen henkilön toiveesta tai osapuolten yhteisestäkään pyynnöstä. “Lähestymiskielto voidaan siihen määrätyn tai kiellolla suojattavan henkilön vaatimuksesta kumota tai kiellon sisältöä muuttaa, jos se on perusteltua asiaan osallisten muuttuneiden olosuhteiden tai muun erityisen syyn takia.” Asian ratkaisee käräjäoikeus.

Mitä tapahtuu jos lähestymiskieltoa rikotaan?

Lähestymiskiellon rikkominen on rangaistavaa ja se kyseessä on virallisen syytteen alainen rikos eli syyttäjä vie sen oikeuteen, vaikka asianomistaja ei esitä asiassa vaatimuksia. Rikkomisesta tulee ilmoittaa välittömästi ja viipymättä poliisille.