Sisarukset lukivat uudestaan ja uudestaan saapunutta kirjettä: ”Leski on jo perunkirjoituksessa ilmoittanut vetoavansa tasinkoprivilegiin ja toivoo nyt, että ositus saataisiin tehtyä mahdollisimman pian”…
Liisa ja Maija olivat isänsä Pekan ainoat lapset. Heidän vanhempansa olivat eronneet lasten ollessa pieniä. Isä Pekka oli sittemmin mennyt uusiin naimisiin Raijan kanssa ja he olivat vuosikymmeniä eläneet avioliitossa. Pekka oli käynyt töissä ja Raija oli hoitanut kodin ja kaikki juoksevat asiat. Laskuja oli makseltu ristiin ja sijoituksia kerrytetty sen puolison nimiin, kumpi ehti asiat hoitaa – “puoliksi ne kuitenkin menisivät jos minä kuolen, kun avioehtoa ei ole” oli isä tytöille kertonut.
Pekan perunkirjoituksen yhteydessä selvisi, että Pekalla ei ollut omaisuutta nimissään juuri lainkaan ja Raijalla sen sijaan oli muun muassa mittava osakesalkku. Avioehtoa pariskunnalla ei ollut. Liisalle ja Maijalle oli selvää, että ilman avioehtoa puolisoiden netto-omaisuus lasketaan yhteen ja yhteenlaskettu säästö puolitetaan, jolloin saadaan selville avio-osan suuruus. Näin heidän vanhempiensakin erotessa oli tehty ja äiti oli joutunut maksamaan isälle osituksessa tasinkoa tästä syystä. Heidän käsityksensä mukaan Raijakin joutuisi nyt maksamaan tasinkoa isän kuolinpesään. Osituksen jälkeen sisarukset voisivat suorittaa perinnönjaon isän jälkeen. Leski Raija oli kuitenkin ilmoittanut vetoavansa tasinkoprivilegiin ja ehdotti, että omaisuus myös ositettaisiin mahdollisimman pian.
Avioliittolain 103.2 § mukaan: ”Osituksessa, joka toimitetaan ensiksi kuolleen puolison kuoleman jälkeen, ei eloonjäänyt puoliso ole velvollinen luovuttamaan omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.” Tämän pykälän sisältö herättää usein voimakkaita tunteita. Pekan tyttäretkään eivät suostuneet vielä edes keskustelemaan osituksesta Raijan kanssa. Raijan ilmoitus tasinkoprivilegiin eli tasinkoetuoikeuteen vetoamisesta oli tullut heille täytenä yllätyksenä ja nyt heille vasta alkoi selvitä, mitä se käytännössä tarkoittaisi. Isän kuolinpesään jäisi jaettavaksi vain se omaisuus, jonka omistaja isä oli ollut.
Pari kuukautta myöhemmin postilaatikossa odotti jo kirje Raijalta ja hänen lakimieheltään. Kirje kertoi, että Raija toivoi saattavansa osituksen sovinnolla loppuun, mutta mikäli Liisa ja Maija haluavat asiassa ”lähteä riitelemään”, tulisi heidän hakea pesänjakajaa. Se maksettaisiin pesän varoista ja aiheuttaisi lisää kuluja.
Sisarusten konsultoima lakimies vahvisti heille, että tasinkoetuoikeuteen vetoaminen tai ratkaisu tasingon luovuttamisesta kuolinpesälle on yksin lesken. Raija voisi siis yksin päättää asiasta, joka heidän mielestään koski heitä Pekan perillisinä mitä suuremmissa määrin. Liisa ja Maija miettivät voisiko ositusta pitkittämällä sitten saavuttaa jotain? Lakimies oli vahvistanut heille, että tasinkoetuoikeus siirtyisi lesken eli Raijan perillisille vain, jos ositus oli toimitettu loppuun Raijan eläessä. Entä jos ositusta ei ehdittäisikään ”toimittaa loppuun” Raijan eläessä? Mikä oli tuo “loppu”?
Kirjeessä Raija tosin oli jo ilmoittanut hakevansa seuraavaksi pesänjakajaa osituksen toimittamaan ja ositukselta ei tyttärien konsultoiman lakimiehen mukaan oltu oikeuskäytännössä edellytetty, että se oli ehtinyt tulla lainvoimaiseksi lesken eläessä. Ositus jäisi kuulemma lopulliseksi, jos se ehdittäisiin tehdä Raijan eläessä ja sitä ei moitekanteen johdosta julisteta pätemättömäksi.
Sisarukset miettivät olisiko heillä kuitenkin keinoja toimia asiassa?
Ota yhteyttä Legal Loungeen ja kartoitetaan tilanteesi avio-oikeuden ja perimyksen osalta!
Author: Hanna Rahikka
………………………………………………………………………………………………………………………………………………….
Perhe-ja perintöoikeudellisten blogien sarja on yleisluonteinen fiktiivisiin tapahtumiin perustuva katsaus johonkin yksittäiseen lain säännökseen ja toimii siksi ainoastaan ajatusten herättäjänä, ei neuvona tosielämän tilanteisiin.