Tag Archives: lähisuhdeväkivalta

Mistä apua lähisuhdeväkivaltaan?

Lähisuhdeväkivalta on Suomessa vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma. Lähisuhdeväkivalta loukkaa uhrin ihmisoikeuksia ja äärimmäisissä tapauksissa se johtaa jopa uhrin kuolemaan. Väkivallan uhreille tarjottavien palveluiden kehittäminen on ollut useiden eri hallitusten keskeisenä tavoitteena. Selvitysten mukaan palvelutarjonta on kuitenkin laadultaan ja laajuudeltaan hyvin vaihtelevaa ja palveluiden saatavuudessa on alueellisia eroja.

Lähisuhde- ja perheväkivalta jää helposti havaitsematta, koska niin uhrilla kuin tekijälläkin voi olla häpeän, syyllisyyden tai pelon vuoksi korkea kynnys kertoa väkivallasta ja hakea apua. Ammattilaisilta puolestaan puuttuu osaamista tunnistaa ja uskallusta puuttua väkivaltaan. Erityisesti silloin, kun kyseessä on lähisuhteessa koettu seksuaalinen väkivalta tai hyväksikäyttö, on kokemusten puheeksi ottaminen vaikeaa. Tutkitusti lapsiin, nuoriin, vanhuksiin ja vammaisiin kohdistuva väkivalta ja kaltoinkohtelu jäävät yleisesti piiloon ja sen uhrit vaille apua.

Laki ja kansainväliset sopimukset velvoittavat kuntia ja viime kädessä valtiota järjestämään palveluja lähisuhdeväkivallasta aiheutuviin tuen tarpeisiin. Väkivallan uhrien auttaminen on kunnissa poikkihallinnollista monialaista työtä.

Koska lähisuhdeväkivaltatilanteissa väkivallan tekijä on uhrille läheinen ja väkivalta on usein toistuvaa ja pitkäkestoista, teon vaikutukset voivat olla erityisen traumatisoivia. Tuen tarve tarkoittaa yleensä suojan, turvan ja kriisiavun tarvetta, ja tarpeen mukaan myös traumatietoisia mielenterveyspalveluita. Uhrin tuen tarve voi väkivallan aiheuttamien fyysisten ja henkisten vammojen hoitamisen lisäksi liittyä lapsen kasvun, kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseen, esimerkiksi avun järjestämiseen lasten huoltoon ja tapaamiseen liittyvissä asioissa erotilanteissa, toimeentuloon ja asumisen järjestämiseen.

Väkivallan uhri voi olla niin traumatisoitunut, ettei hän kykene yksin selviytymään käytännön järjestelyistä. Siksi palveluita on syytä kehittää asiakaslähtöisemmiksi niin, että usein hajanaiset ja siiloutuneet palvelut verkostoituvat väkivaltaa kokeneen asiakkaan ympärille. Monialaista, keskitettyä apua väkivallan uhrille tarjoaa vakavissa väkivaltatapauksissa ns. MARAK-toimintamalli. Lisäksi matalan kynnyksen palveluja ja varhaista puuttumista peruspalveluissa on kehitettävä. Joulukuussa 2016 käynnistyy Nollalinja-nimellä palveleva valtakunnallinen puhelin, josta lähisuhdeväkivallan ja seksuaaliväkivallan uhri saa apua ja neuvoja vuorokauden ympäri.

Raha-automaattiyhdistyksen tuella rahoitetaan myös useita järjestöjen tarjoamia erityispalveluita jotka tarjoavat tukea väkivallan uhrien ohella myös tekijöille. Rikosuhridirektiivin myötä väkivallan uhrien ohjausta poliisin toimesta tarjolla oleviin tukipalveluihin on parannettu. Keskeisimpiä avun tarjoajia lähisuhdeväkivallan uhrin näkökulmasta ovat Rikosuhripäivystys, Naisten linja, Tyttöjen talo, Ensi- ja turvakotien liitto, Tukinainen, Miessakit, sekä maahanmuuttajataustaisiin naisasiakkaisiin erikoistunut Monika-naiset Liitto. Tarjolla on apua myös tilanteessa, jossa itse pelkää käyttävänsä väkivaltaa läheistä kohtaan. Naisille suunnattua palvelua tarjoaa Maria Akatemia ja miehille useampikin eri järjestö, aiemmin mainittujen ohella mm. Lyömätön Linja Espoossa ry.

Martta October

Kirjoittaja on kehittämispäällikkö ja lakimies Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella vastuualueenaan lähisuhdeväkivallan vastaisten palvelujen kehittäminen.

Lähisuhdeväkivallasta

maisemakuva

Lähisuhdeväkivaltaa koskevien kirjoitusten sarja blogissamme alkaa Helsingin yliopiston kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin suunnittelijalle Petri Danielssonille sekä yliopistotutkija Mikko Aaltoselle  esittämillämme kysymyksillä. Kiitämme heitä avusta ja hyvästä yhteistyökokemuksesta innostuneena toivomme jatkossakin voivamme pyytää eri alojen ammattilaisia blogiimme vierailemaan. 

Mikä on lähisuhdeväkivallan määritelmä, mitä lähisuhdeväkivalta on?

Lähisuhdeväkivallalla tarkoitetaan vakiintuneesti väkivaltaa tai pakottamista, jossa tekijänä on uhrin nykyinen tai entinen kumppani, perheenjäsen tai muu läheinen ihminen. Näin olleen kyse on sekä parisuhdeväkivaltaa että perheväkivaltaa laajemmasta termistä. Tekijä voi olla uhrin puoliso tai seurustelukumppani, vanhempi, sisarus, lapsi, muu sukulainen tai esimerkiksi perhepiiriin kuuluva muu läheinen henkilö tai läheinen hoitaja. Suppeimmassa merkityksessään lähisuhdeväkivallan voi katsoa tarkoittavan ainakin fyysistä väkivaltaa, seksuaalista väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista. Laajemmassa merkityksessä kyse voi olla fyysisen ja seksuaalisen väkivallan ja väkivallalla uhkaamisen lisäksi esimerkiksi alistamisesta, kontrolloimisesta, sosiaalisen kanssakäymisen rajoittamisesta, rahankäytön rajoittamisesta tai estämisestä, kaltoinkohtelusta tai laiminlyönnistä sekä uskonnolliseen vakaumukseen pakottamisesta.

Lähisuhdeväkivallan yleisyys Suomessa?

Lähisuhdeväkivallan määrää voidaan kartoittaa sekä poliisin tietoon tulleiden rikosten että erilaisten kyselytutkimusten avulla. Arvio siitä, kuinka paljon lähisuhdeväkivaltaa tapahtuu, riippuu paljon tietolähteestä. Koska merkittävä osa lähisuhdeväkivallasta ei tule poliisin tietoon, voidaan kyselytiedon olettaa olevan huomattavasti viranomaistilastoja luotettavampi tietolähde erityisesti lievempien väkivallan muotojen sekä esimerkiksi uhkailun, alistamisen ja erilaisten kontrollin muotojen osalta. Vakavimmissa tekomuodoissa myös poliisin tietoon tullut rikollisuus on verraten luotettava tietolähde.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan viranomaisten tietoon tulleita perhe-ja lähisuhdeväkivallan uhreja on viime vuosina ollut noin 8000-10000 vuosittain. Pidemmän aikavälin vertailua vaikeuttaa vuonna 2011 voimaan tullut syyteoikeuden muutos, joka lisäsi poliisin tietoon tulleiden lähisuhdeväkivaltatapausten lukumäärää. Viime vuosina noin kaksi kolmasosaa uhreista on ollut naisia. Naisten osuus uhreista on miehiä korkeampi erityisesti lievissä ja perusmuotoisissa pahoinpitelyissä, törkeissä pahoinpitelyissä ja henkirikoksen yrityksissä sukupuolten välinen ero sen sijaan on tasaisempi.

Kyselyihin pohjautuvia tietoja saadaan esimerkiksi vuosina 1980-2009 toteutetuista kansallisista uhritutkimuksista, vuodesta 2012 alkaen toteutetusta Kansallisesta rikosuhritutkimuksesta, vuosina 1997 ja 2005 toteutetuista naisuhritutkimuksista sekä vuosien 1988, 2008 ja 2013 lapsiuhritutkimuksista. Naisuhritutkimusten mukaan vuosina 1997 ja 2005 noin 8 % vastaajista oli kokenut väkivaltaa tai uhkailua viimeisen 12 kuukauden aikana parisuhdekumppanin taholta, eikä osuudessa ollut kahdeksan vuoden tarkastelujaksolla tapahtunut muutosta. Lapsiuhritutkimuksissa puolestaan on havaittu selvä lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan väheneminen 80-luvulta 2010-luvulle, mikä kertonee siitä, että lapsiin kohdistuvaan fyysiseen kuritukseen suhtaudutaan yhä kielteisemmin. Kansallisten uhritutkimusten mukaan parisuhdeväkivaltaa tai uhkailua kokeneiden vastaajien osuus pysyi vuosina 1980-2009 vakaana tai jopa laski. Vuodesta 2012 alkaen toteutetussa Kansallisessa rikosuhritutkimuksessa noin 6 % naisista ja 3 % miehistä on ilmoittanut kokeneensa väkivaltaa tai uhkailua nykyisen tai entisen parisuhdekumppanin taholta viimeisen vuoden aikana.

Tietoon tuleva lähisuhdeväkivalta vs.piiloon jäävä?

Huomattava osa lähisuhdeväkivallasta, kuten muustakaan väkivallasta, ei tule poliisin tietoon. Nimenomaisesti lähisuhdeväkivallan osalta asiaa on vaikea arvioida, mutta eri tietolähteiden avulla voidaan arvioida poliisille ilmoittamista yleisellä tasolla. Esimerkiksi poliisibarometrin mukaan vain noin puolet väkivallan uhreista on tehnyt asiasta ilmoituksen poliisille. Yleisimmät syyt ilmoituksen tekemättä jättämiseen ovat olleet asian kokeminen yksityiseksi tai se, että rikosta ei ole koettu kyllin vakavaksi.

Vuosien 1980-2009 Kansallisten uhritutkimusten perusteella on arvioitu, että aiempaa suurempi osa väkivaltarikoksista tulee poliisin tietoon. Kuitenkin uudemmissakin tutkimuksissa vain noin 15-20 % vastaajista on ilmoittanut asian tulleen poliisin tietoon, naisista vain joka kymmenes. Naisuhritutkimuksen mukaan noin neljännes parisuhdeväkivaltaa kokeneista naisista kertoi että tapauksesta oli ilmoitettu poliisille. Huomattavaa on kuitenkin, että vuonna 2005 aiempaa suurempi osuus oli ilmoittanut tilanteista jollekin viranomaiselle tai muulle ulkopuoliselle taholle, mikä viittaa siihen että kynnys ilmoittaa parisuhdeväkivallasta on saattanut madaltua.  Joka tapauksessa on oletettavaa, että lähisuhdeväkivallassa poliisin tietoon tulleiden tekojen osuus on matalampi kuin muussa väkivallassa sekä miesten että naisten osalta.

Lähisuhdeväkivallan esiintulemiskanavat? Mitkä tahot esimerkiksi erityisen aktiivisesti tunnistavat tämän rikostyypin ja edesauttavat avunsaantia?

Lähisuhdeväkivalta voi tulla poliisin tietoon lukuisten erilaisten tahojen kautta. Viranomaistahojen lisäksi erilaiset kolmannen sektorin toimijat tarjoavat apua sekä väkivallan uhreille että väkivallan tekijöille. Naisuhritutkimuksen mukaan perheväkivaltaa kokeneiden naisten parissa apua oli haettu yleisimmin terveydenhuollosta ja poliisilta. Äärimmäisiä tapauksia lienevät tilanteet, joissa lähisuhdeväkivallan uhri on joutunut turvautumaan esimerkiksi turvakotipalveluihin. Edelleen Naisuhritutkimuksen  mukaan perheväkivallasta ei juuri kysytty eri viranomaispalveluissa ilman vastaajan omaa aloitetta. Tämä saattaa viitata siihen, että perheväkivaltaa ei ohjeistuksista huolimatta kartoiteta systemaattisesti viranomaistoiminnassa.

…………………………………………………………………………………………………………………………

Lähteitä:

Reino Sirén, Mikko Aaltonen & Juha Kääriäinen (2010) Suomalaisten väkivaltakokemukset 1980-2009. http://hdl.handle.net/10138/152511

Petri Danielsson & Juha Kääriäinen (2016) Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2015 – Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia. http://hdl.handle.net/10138/161960

Minna Piispa, Markku Heiskanen, Juha Kääriäinen & Reino Sirén (2006) Naisiin kohdistunut väkivalta 2005. http://hdl.handle.net/10138/152455

Tilastokeskus (2016) Rikos- ja pakkokeinotilasto.http://www.stat.fi/til/rpk/2015/15/rpk_2015_15_2016-05-30_tie_001_fi.html

Sisäministeriö (2016) Poliisibarometri 2016. http://www.intermin.fi/julkaisu/272016?docID=70124

Fagerlund, Monica; Peltola, Marja; Kääriäinen, Juha; Ellonen, Noora; Sariola, Heikki (2014) Lasten ja nuorten väkivaltakokemukset 2013: lapsiuhritutkimuksen tuloksia.https://www.theseus.fi/handle/10024/86726

https://www.thl.fi/fi/web/sukupuolten-tasa-arvo/hyvinvointi/sukupuolistunut-vakivalta/sukupuolistuneen-vakivallan-muotoja/lahisuhdevakivalta